sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ihanat joutsenet... ja muuta mietintää

Laulujoutsenia oli kaksin kappalein. Ihan selvä pari siis. Olivat nukkumassa heinikon reunassa, enkä välttämättä olisi edes huomannut niitä, jollei vastaan tullut ystävällinen rouva olisi kertonut minulle niistä. Kiitos vielä kerran arvokkaasta vinkistä :-)

Heräilivät siinä ja silloin niistä saikin paljon eläväisempiä kuvia kuin niiden nukkuessa. Asetusten kanssa vähän haeskelin. Kirkas auringonpaisten ei ole paras valo valkoisen joutsenen kuvaamiseen. Ja kuitenkin, kun ISO-arvon tiputtaa alas, valotusaika valuu sen verran pieneksi, ettei kaikki siipienhuitomiskuvat tallennu riittävän selkeästi. Kompromissi siis. En aio valittaa, ihanaa oli nähdä joutsenia ja ihanaa oli, että aurinko paistoi :-)




On hieman hassua, että joitakin kanssakulkijoita tuntuu hieman vaivaavan tämä luontokohteissa reissuamiseni. Oma perhe kannustaa ja ymmärtää minua täysin, mutta hieman vieraammilta ihmisiltä tulee säännöllisesti vaivihkaisia ehdotuksia toimintani muuttamiseksi. Voisin kuulemma etsiä kuvattavaa hieman lähempää. (kuvaanhan minä täälläkin, mutta Suomi on pullollaan ihanaa luontoa, jota haluan nähdä...) Luonnon sijaan voisin kuulemma etsiä kuvattavaa vaikka kaupungista. (Hämeenlinna ei nyt ole parhain esimerkki kaupunki-kaupungista.) Arkkitehtuuria ja rakennusten yksityiskohtia on ainakin minulle ehdotettu kuvauskohteiksi. (Arkkitehtuuri ei ainakaan vielä kohtaa sydäntäni eikä Hämeenlinna muutenkaan kokonsa vuoksi ole mikään monipuolinen arkkitehtuurin mekka. Rakennusten yksityiskohtia kuvasin kuvaushuumani alkuvaiheilla. En vain löydä sieltä sellaisia intohimoisia kehittymisen kohteita, mitä elävät olennot ja elävä luonto minulle tarjoaa.)

Kröhimistä aiheuttaa myös aika, jonka käytän kuvaamiseen ja luonnossa liikkumiseen (onneksi eivät tiedä, että kuvien käsittelyynkin kuluu aikaa...). Olen ymmärtänyt, että monen mielestä olisi sopivampaa, jos käyttäisin aikani perheen ja kodin hyväksi. Itse olen sitä mieltä, että kun olen lapset kasvattanut (mieheni kanssa) jo parikymppisiksi, minulla on ihan reilusti oikeus käyttää nyt aikaa omaan itseeni: liikkumiseen, uuden opetteluun, luonnosta nauttimiseen ja oman sieluni ruokkimiseen. Kyllä minä ruokaakin laitan enkä perhettänikään ole hylännyt, jos se ketään lohduttaa... ;-)

En aio potea huonoa omaatuntoa siitä, että joku on eri mieltä minun vapaa-aikani käytöstä. Mutta hieman sisäänpäin hymyilyä se minussa herättää - huolensa kullakin ;-)

Kyllä meillä on mahdottoman upea luonto, vaikka talveksi voisinkin matkustaa pitkäksi ajaksi johonkin valoisampaan paikkaan. Nyt haluan olla juuri täällä :-)



16 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat ja erityisesti tuo kuvien tnnelma viehättää. Joutsen ei tosiaan ole näillä auringonpaisteilla se helpoin kuvattava.
    Tuohon kanssaihmisten huoleen ajankäytöstä olen törmännyt minäkin. Yhdelle puolitutulle jo vähän hermostuinkin ainaisesta huomauttelemisesta ja totesin "oikeassa olet, olisi varmaan paljon kehittävämpää istua päivät terassilla ja katsella illat passiivisesti kauniita ja rohkeita." Ei ole enää huomautellut=DDD
    Ei huolita moisista huomautteluista. Itse elän yksikseni ja kukaan ei taatusti kärsi kuvaamisestani ja ajankäytöstäni. Kuvataan ja nautitaan.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia upeasta eläimestä. Kun itsekin joskus näkisi niitä kaikessa komeudessaan, ja saisi vieläpä kuvan tilanteesta, mutta aina vaan korkeintaan venyttelevät kaulaansa, kun kohdalle osuvat :D
    Luontokohteet ovat kaikin puolin parhaita kohteita mitä maailmasta löytyy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leana!

      Luonnon tekemässä on sitä jotain, mitä ihmisen tekemään ei saa - enkä puhu nyt lapsista...

      Poista
  3. Täältä ei tule moitteita, vaan päin vastoin kannustusta! Siis mikä, oikesti mikä voisi olla mukavampaa kuin kulkea luonnossa ja kuivailla sen kaikkia ihanuuksia???? EI MIKÄÄN! =D. Päivänsä voisi vietää todella monella tapaa huonommin. Meillä kulkee koko perhe luonnossa mukana (ja äiti sitten kuvailee). Kauniita kuvia joutsenista, se on varmasti maailman kaunein lintu (ainakin minun mielestä). Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katinka!

      Kyllä tuo luonnossa kulkeminen ja kuvaaminen aika (älyttömän) korkealla kulkee minunkin arvojärjestyksessäni. Ja ymmärrän toki, että jollain toisella on ihan toisenlainen järjestys. Se on vain niin hassua, että joillekin tulee spontaanisti mieleen neuvoa muita ajankäytössä ;-)

      Poista
  4. Käytätkö valotuksen pistemittausta ja lukitusta? Sillä voi hallita liiallista valoa.

    Kyllä meitä luonnossa kulkijoita ja kameran kanssa ojanpenkalla ryömijöitä taidetaan pitää vähän omituisina. Mutta ei haittaa. Omaa aikaansa saa kuluttaa juuri haluamallaan tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa valotuksen säätämisessä minulla on varmasti opittavaa... Täytyypä oikein tarkistaa, mitä sitä tuleekaan tehtyä. Kiitos vinkistä.

      Poista
  5. Lopeta ihmeessä luonnossa kuvaaminen, niin mua ei harmita että sä ehdit viettää enemmän aikaa luonnossa, kuin mä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D Mielenkiintoinen ehdotus, mutta... ehkä me keksitään tälle aikaongelmalle jokin muukin ratkaisu ;-) Ainakin vähän pitemmällä tähtäimellä.

      Poista
  6. Sama elämänvaihe itselläni. Kukaan ei ainakaan ääneen ole uskaltanut sanoa, että "hullun hommaa tuo sun kuvaaminen ja pusikoissa luuhaaminen!" Mä olen autorajoitteinen, en uskalla yksin ajella tuntemattomiin maisemiin. Siispä tarvitsen miehen kuskiksi ja onhan se kiva jakaa mukavia paikkoja toisen kanssa. Hän tosin on kiireisempi liikkeissään ja siksi mun kuvaamisenkin on tapahduttava nopeammin kun ehkä tahtoisin. Ihanaa se on kun vihdoin on oikeasti sitä omaakin aikaa. Kukaan ei ole vielä nälkään kuollut ja kämppäkin on vielä kohtuullisen kuosissa. Pihahommat ovat kyllä jääneet nyt aika taka-alalle. Ehkä niistäkin vielä innostuu kevään kuluessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun huusholli on täynnä aikuisia ihmisiä, ei se ruuassa pysyminen voi olla pelkästään yhdestä henkilöstä kiinni. Meillä selviävät onneksi hyvin ihan omatoimisestikin ;-)

      Poista
  7. Onnekas sattuma, hienot kuvat!
    Ei tätä kuvaamisen ihanuutta kukaan sellainen tajua joka ei ole tähän sisään päässyt. Mikä nautinto, saa ulkoilmaa, liikuntaa ja löytää lähes joka päivä uusia ja mielenkiintoisia asioita.
    Pidetään me kuvaajat yhtä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vikki!

      Minusta ihmiselle tekee hyvää tehdä säännöllisesti sellaisia asioita, joista ihan aidosti nauttii. Eikä kehittymisen ja uuden oppisen halussakaan mielestäni ole mitään huonoa...

      Poista
  8. On ihanaa kun vielä tässäkin iässä löytää jotain mistä innostua ja nauttia sydämensä pohjasta! Vieläpä jostakin niin viattomasta, rakentavasta ja raittiista asiasta kuin kotimaan luonto ja sen ihmeet. Se on suuri lahja ja kiitoksen aihe :)

    VastaaPoista