maanantai 25. marraskuuta 2013

Valoa ja heijastuksia

Pääasia, että valoa on - kohtuullisen tavoitettavissa. Me asumme talven varjokätkössä, johon keskitalven aurinko ei paljoakaan säteitään suo. Muutaman sadan metrin kävely tuottaa jo aivan erilaisen maiseman.

Jos aurinkoon ei aina pääsekään suoraan käsiksi, heijasteet lohduttavat ja auttavat paljon. Harjun kupeessa on meidän kohdallamme mäntymetsikköä (ihan vieressä on myös kuusimetsää). Mäntyjen rungot heijastavat matalaa auringon valoa kauniisti. Tällä kertaa siis lauantaisia heijastuksia mäntyjen rungoista. Heijasteiden kaupanpäällisinä kauniita varjoja...





6 kommenttia:

  1. Meillä on vähän sama juttu täällä laakson pohjalla. Aurinko pilkisteli puiden sunnuntaina puiden välistä parin-kolmen tunnin ajan johonkin kohtaa pihaamme, kunnes painui vastapäisen metsän taa. Oikeastaan on mukavampi katsella auringon valaisemaa metsää vastakkaisella puolella, kuin itse laskevaa aurinkoa. Valaistut maisemat ovat niin kauniita. Kauniit kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Häivähdys!

      Itse ottaisin molemmat: laskevan auringon ja sen valaiseman maiseman. Miten niin ahne? ;-)

      Poista
  2. Kiitos kauniista kuvista.
    Mänty on upea puu kaikkinensa, mutta upeinta
    on tuo auringon värileikki sen ruskealla kaarnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna!

      Minunkin mielestäni männyn kaarna sen kuin kaunistuu matalassa valossa...

      Poista
  3. Marraskuussa olemme kaikki vähän varjokätkössä. Harvaan kohti valo yltää suoraan. Mutta jo tietoisuus valon olemassaolosta ja sen näkeminen puiden latvoissa piristää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun valo tulee suoraan, sehän häikäisee, kun tulee niin matalalta (aina jotain valittamisen aihetta...) ;-)

      Poista