Miten sitä osaisi ja jaksaisikaan arvostaa omaa terveyttään silloin, kun kaikki sujuu hyvin? Itse en ainakaan muista mitenkään olla erityisen kiitollinen terveinä päivinä sujuvasta tajunnan virrasta, toimivista jaloista ja ihan kohtuullisen hyvin toimivasta näköaistista. Pitäisi opetelle olemaan kiitollisempi, sillä mikään hyvä ei selvästikään ole itsestään selvää. Sen unohtaa niin helposti...
Tänään siis kameran kanssa ulkona! Olin riemuissani jo siinäkin vaiheessa, kun yhtään kuvan aihetta ei ollut löytynyt eteen. IHANAA! Lähieläimet pelastivat kuvapäiväni. Muutenkin olisin ollut jo tyytyväinen siihen, että jaksoin lähteä kävelemään kevään tautisuman jälkeen. Pari kuvaa - muistoja elämästä :-)
Onpas melkoiset tupsukorvat! Minäkin bongasin tänään oravia, mutta ennen sitä auringon paisteen alkua...elikkä pimmeitä tuli kuvat!
VastaaPoistaHyvä, jos kunto alkaa parantua.
=D
PoistaYmmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu ja mikä ilo ja riemu onkaan päästä ulos pitkällisen sisälläolon jälkeen. On kuin näkisi uusin silmin ja kaikki pienikin on valtavan suurta, tavallinen suorastaan uskomatonta. Kurreja on nyt paljon näkyvillä, samoin tinttejä ja muita ilman eläviä. Kauniit ja ilmeikkäät kuvat...:)
VastaaPoistaUuden elämän alku jo siinä vaiheessa, kun yhtäkään eläintä ei ollut näkynyt missään. Puhumattakaan siitä, kun elämää alkoi oikeasti näyttäytyä :-)
PoistaKiitos!
Hienoa, että tervehdyit, mutta olethan varovainen vielä. Pian on kevätkohina suuremmillaan ja silloin on mukava olla terveenä siinä mukana.
VastaaPoistaOikein mukavat ja ystävälliset lähieläimet sinulla, kun tulivat piristämään. ;)
Kiitos :-)
PoistaYstävällisiä eläimiä, totta vieköön ;-)
Varovasti aloittelen. Varovaista liikkumista, lämmintä päällä. Eilen tuntui jo takapakilta, mutta tänään oli taas parempi päivä. Kevät saisi kyllä tulla jo ;-)