Edellisen postauksen viimeisen tulppaanin syväteräsyys oli melkein kohdallaan:
Vaikka kukan ydin näkyykin terävänä, terälehdet erottuvat silti melkein kokonaan selkeinä ja terävinä. Tähän ripaus syväterävyyttä lisää ja se kelpaisi terävyytensä puolesta johonkin kuvapankkiin. Seuraava otos ei sen sijaan pääsisi mihinkään:
Paitsi, että rajaus on pielessä (en viitsinyt tehdä sille mitään, kun kuva on muutenkin kehno), emit ja heteet näkyvät kauniin selkeinä, mutta terälehdet ovat jo melkoisen utuiset. Tässä on siis huomattavasti kapeampi syväterävyysalue kuin ensimmäisessä tulppaanissa.
Ja sitten vielä kaksi esimerkkiä yhdestä ja samasta kuvasta eri syväterävyyksillä:
Ensimmäisessä syväterävyys on iso: tausta ja taaimmainen herneruukku näkyvät kohtuullisen selvästi, tarkennus silti etummaisessa ruukussa.
Ei ole olemassa yksiselitteistä ohjenuoraa, mikä terävyysalue on paras. Tärkeää on, että kohde on terävä ja selvä. Kaikki häiritsevä taustalla puolestaan saisi olla vähintäänkin utuista, ettei vie huomiota väärään suuntaan. Joskus joutuu miettimään pitkään, mikä versio oikeastaan olisikaan paras...
Mitä kokemuksia muilla?
Kiitos selkeästä opettamisesta.
VastaaPoista=D
PoistaHei Susanna
PoistaKaipaan kokeneemman neuvoa. Luin optiikkaa käsittelevästä artikkelista, että optimaalinen syväterävyys alue on yleisimmillä objektiiveilla aukkoarvojen f/4-f/8 välillä.
Olen tähän asti luullut, että mahdollisimman pienellä aukolla kuvaaminen takaa mahdollisimman täydellisen terävyyden kaikilla etisyyksillä ja kuvan osissa. Käytän paljon jalustaa ja suljinaika on yleensä pitkä pienestä aukosta johtuen. En käytä/halua käyttää salamaa.
Kysymykseni on lähinnä siinä millä aukkoarvolla saan tarkimman kuvan? Yleisesti kun sommittelen kuvaa lähden ajatuksesta, että kaikki mikä on kuvassa saisi oman makuni mukaisesti olla veitsenterävää, ei pehmeyttä missään kohdassa. Erityisen tärkeää tämä olisi maisemakuvissa.