maanantai 24. kesäkuuta 2013

Seuraava versio kehityksen askelista

Käpytikat ovat hyvää vertailumateriaalia kuvauksen kehittymisen suhteen. Lisäksi niiden pesä on helpottavan lähellä. Puhumattakaan siitä, kuinka innostavaa on seurata perheen elämää... On muuten isottelevaksi käynyt tuo poikasista vahvin.

Siis käpytikkoja siis. Kamerassa näyttivät hyviltä ja kuvankäsittelyssä ihan hyviltä. Saas nähdä, miltä äkkiseltään tänne käsittelemäni kuva näyttääkään. Aika on niin mahdottoman rajallista työelämän tahdissa. Etenkin, kun työmatkoihin joutuu käyttämään 3-4 tuntia päivässä...

Vaan tässä vertailua edelliseen käpytikkaotokseen. Terävyys parantunut. Värit?


2 kommenttia:

  1. Tuolla edellisessä käpytikkapostauksessa sanoit niiden kiljuvan kovasti. Olen sitä joskus vähän ihmetellyt. Luulisi petojen kannalta olevan parempi, että eivät pitäisi niin kovaa meteliä. Nyt tosiaan kenellekään ei sadan metrin säteellä jää epäselväksi, missä pesä sijaitsee...

    VastaaPoista
  2. Niin luulisi :-) Eilen isoin, rohkein ja kovaäänisin tikanpoikanen kurkisteli pesäkolosta oikein näkyvästi tämän tästä - jos ei kukaan muuten sattunut vielä huomaamaan... Outoa sakkia ;-)

    VastaaPoista