tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hullu-Hilda

Ei saisi nimitellä, mutta sillä nimellä tätä nuorta riiviötä olen nyt päättänyt kutsua. Ihan meidän kesken vain, en kerro siitä muille tikoille.

Hullu-Hilda huutaa kovaa, käyttäytyy aggressiivisesti jopa omaa äitiään kohtaan ja täyttää pesäkolon aukon niin täydellisesti, ettei sen ohitse pääse antamaan ruokaa muille, vähemmän äänekkäille sisaruksille. Tuollainen lapsi olisi jokaisen äidin kauhukuva, mutta ehkä eläimiin pätee hieman erilaiset selviämisen säännöt kuin meihin ihmisiin.

Mutta Hilda ei kyllä lämpimiä tunteita sytytä. Ainakaan minussa.





8 kommenttia:

  1. Minusta nimi sopii oikein hyvin; hänellähän on ihan selvästi ns. hullun kiilto silmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se hieman hulluhkolta näyttää ;-)

      Poista
  2. Aivan mahtavat kuvat. Hyvin tulee esiin tuo tikanpojan suunnaton... minä itse ensin. Ahmatti, mutta kuinka käy toisten vai onkohan hän ainokainen.

    VastaaPoista
  3. Kyllä Hilda tuntuu hyvin puolensa pitävän :)

    VastaaPoista
  4. HÄN ITSE oli kukkona paikalla tänäänkin. Vielä kuului taustalta toinen, pienempi ääni, muttei kauan, jos näin jatkuu. Hullu-Hilda päivystää kolon suulla, eikä kukaan muu saa ruokaa. Tosin olen ollut siellä vain puoli tuntia kerrallaan, enkä ole mitenkään nähnyt koko totuutta.

    VastaaPoista