Pitkästä aikaa

Eilen törmäsin tuntemattoman kissan ja nuoren neidon avulla luontohavaintoihin, jotka olisivat muuten menneet minulta täysin ohi. Ensimmäisen sisiliskon havaitsi kissa, toisen nuori neito - samaa seuruetta kumpainenkin. Enpä ole sisiliskoa nähnytkään muutamaan vuoteen, joten olin enemmän kuin innostunut. Kuvat eivät ole taidetta, mutta jonkunmoista dokumentaatiota kuitenkin. Tilanteet olivat ohitse todella nopeasti.

Tässä kuva vain toisesta sisiliskosta. Blogger ei suostu lataamaan toista kuvaa - luovutan tähän.

Jalat kipeänä juostu sammakkoja jäljittämässä

Tänään tuli käveltyä eilen jo kipeytyneet jalat enstistä kipeämmiksi, joten tämän enempää ei sammakoita enää tänä viikonloppuna etsitä.

Eilinen sammakko malttoi olla paikallaan parin kuvan verran.

Tänään löysin upean sammakkopaikan. Sammakot kurnuttivat pienen henkilöauton äänen verran. Mutta olivat kaikki mahdollisimman vaikeasti nähtävissä, kaukana ja kasvillisuuden keskellä. Paljaalla silmällä erotin vain jatkuvaa veden loiskintaa. Oikein suurennettuna parista kuvasta näkyy, että sammakoita oli monta. Eivät vain viitsineet tulla kuvausetäisyydelle. Mutta edistystä tämäkin :-)

Yhteistyöhaluton sammakko

Sammakoita metsästin, tahdoin löytää suuren. Pitkän tihrustamisen jälkeen näin yhden pienen eikä sekään ollut kovin yhteistyöhalukas. Paikalle saapui sitten västäräkki ja esitti parastaan. Yhteistyötaidot 10+.

En saanut ihan sitä, mitä hain, mutta hyvää showta kuitenkin ;-) Vesi kiinnosti kovasti ja jotain valkoista syötävääkin sieltä löytyi. Siis hänelle, ei minulle.

Huomenna käyn vielä muutamassa mahdollisessa sammakkopaikassa. Jospa onnistaisi...

Huonoa sisustamista

Viime viikonloppuna luontokävelyt tuottivat myös ikäviä yllätyksiä. En edes yrittänyt kuvata kaikkea, mitä ihminen on luontoon kantanut. Ihan muutaman räpsyn vain otin.

Minun ymmärrykseni ei veny siihen asti, että ymmärtäisin tällaisen luonnon 'sisustamisen'. Nurmijärveltä löytyi metsästä jopa patja ja tyyny. Meillä sisustus näytti mm. tällaiselta.

Hyvää

Tyttäreltä minulle. Oli ihanaa...

Sulaa

Torstaina lampi oli jo puoliksi sulanut. Keskiviikkona telkät ja sorsat uivat rannoilla vielä ympyrää, mutta tänään rantojen lisäksi puoli lampea on jo uimakäytössä. Tämä tuntuu keväältä :-)

Ongelmallinen kiinnostuksen kohde...

Minulla on ongelma. Olen kiinnostunut sellaisesta asiasta, joka ei juurikaan ole ikäisteni (eikä nuorempienkaan) naisten keskimääräinen kiinnostuksen kohde. Tarvitsisin avukseni hyvää paikallistuntemusta, mutten tiedä keneltä tätä voisi kysyä. Kaipaan tietoa, jota vain asiaan vihkiytyneellä voi olla. Ei siis ihan kenellä tahansa.

Tiedän Hämeenlinnassa vain yhden paikan, josta voisin löytää etsimäni. Muitakin paikkoja on pakko tämän kokoisessa kylässä olla, mutten vain tiedä, missä. Kävin ainoassa tärppipaikassani sunnuntaina, mutta olin paikalla selvästikin aivan liian aikaisin. Täytyy palata paikalle myöhemmin.

On ihan noloa, että koko kevääni on yhden kortin varassa. Viime vuonna heräsin aivan liian myöhään, mahdollisuudet olivat jo menneet, kun havahduin asialle. Toissa vuonna kävi hyvä flaksi. Sain oikein mukavan valokuvankin otettua. Nyt haluaisin uusia kuvia.

Tälle paikalle palaan pian uudelleen. Yöpakkaset olivat jäätäneet pinnan umpeen sunnuntaiksi, mutta kyse on enää päivistä... Niin ainakin uskoisin.

Tässä kuva parin vuoden takaa. Tiedätkö SINÄ, missä ovat Hämeenlinnan parhaat sammakkopaikat?

Ajoitus - onnistuu tai ei

Ajoitus on kaikki kaikessa. Joskus on paikalla liian aikaisin, joskus liian myöhään. Eikä koske vain valokuvaamista, vaan kaikkea muutakin. Toisaalta joskus tulee kohdalle odottamattomia sattumuksia, joita ei osaisikaan suunnitella. Siksi mielenkiintoa riittää jokaiselle päivälle :-)

Ajelehtijat

Iltalehden nettiuutisissa oli sunnuntaina uutinen pojista, jotka olivat päätyneet ajelehtivalle jäälautalle. Pojat eivät olleet näemmä ymmärtäneet tilanteen vakavuutta, mutta lintubongarit olivat pelastaneet pojat turvaan.

Samaisena sunnuntaina näin itse toisen kaksikon, jotka olivat matkaamassa pikkuruisella jäälautalla Vanajaveden virran mukana. Nämä kaksi olisivat tosin päässeet lentoon, jos olisi tullut jotain ongelmia ;-)

Telkän lento

Telkästä on vaikea saada hyvää kuvaa. Valkoisen ja mustan vastakkaisuus sekoittaa helposti kameran ja tuloksena on helposti pöppöä. Telkän lento ei välillä puolestaan näytä lennolta ollenkaan. Tällä kertaa telkkä kuitenkin ihan oikeasti lensi eikä vain juossut veden pinnalla. (Kuinka eri tavoin linnut saavatkaan lentää, eikä kukaan kiusaa tai syrji toista...)

Kerrankin sain siis kuvia telkän lennosta. Kameran jalka oli taas ehdoton apuväline... :-)

Romantiikkaa ja perustehtävää :-)

Luonto ei pelaa eikä politikoi. Nyt juuri keskitytään lujasti perustehtävään eli elämän jatkumiseen. Siihen panostetaan aivan täysillä. Ilma väreilee kevättä ja romantiikkaa. Päivä lämpeni hetki hetkeltä taivaallisen upeaksi. Nyt annan kevään tulon viivästymisen anteeksi ;-) Tämä korvaa kaiken :-)

Kylmää, lämmintä, valkoista ja sinistä

Leskenlehtien jälkeen suuntasin mieheni vihjeen perässä kauemmalle pellolle Vuorentaalle ja talsin peltoa peittävälle sulalle. Aurinko paistoi kauniisti, mutta tuuli puhalsi niin kylmästi, että oli laitettava ulkoilutakin huppu päähän. Onneksi valokuvausretket ovat opettaneet pukeutumaan oikein ja riittävästi.

Joutsenten lähelle en päässyt, mutta katselinpa sitten niitä siitä, mihin asti pääsin. Kevät sykki kuumasti omiinkin suoniin, kun katseli luonnon kuhinaa. Tänään oli ilo ja onni olla luonnossa kameran kanssa. Joutsenten huutelua en saa tähän mukaan, mutta sen voi vaikkapa itse kuvitella :-)

Vaikkeivät paikat vielä juurikaan viherrä, elämää pursuaa melkein syliin asti. Ihan suoniin asti...

Perhonen ja leskenlehtiä!

Kevät harppoo nyt jättiläisen askelin. Kunnon kuvaa en ehtinyt räpsäisemään, mutta kuva kuitenkin kevään ensimmäisestä perhosesta ja ensimmäisistä leskenlehdistä. Ihanaa, että on tällainen päisä!

Hyviä ja parempia puolia

Uutisfriikkinä olen seurannut Bostonin tapahtumia melkoisen tiiviisti. Naiivi sieluni kaipaa hyvän voittoa tai ainakin pahan häviämistä. Olen saanut pientä lohtua siitä, että tekijöiden jäljille ollaan päästy näinkin pian. Mitään menetystä sillä ei korvata, mutta toivottavasti ehkäistään uusien ikävien tapahtumien syntyä.

Oman elämän haasteet poskiontelontulehduksineen kaikkineen saavat maailman myrskyissä uudet mittasuhteet, ja niin on syytäkin. Kevätflunssa on kuitenkin vain kevätflunssa, vaikka jaksaakin rassata. Ohimenevää kuitenkin. Eikä jätä pysyviä jälkiä.

Tällä viikolla olen päättänyt keskittyä kauniisiin aamuihin sateisten iltojen sijaan, auringon pilkahduksiin muuten niin tasaisen pilvimassan sijaan ja mukaviin ihmisiin vähemmän mukavien yksilöiden sijaan. Olen kerännyt toivoa onnistumisista, vaikkei se korvaa menetyksiä. Olen ollut kiitollinen pienistä asioista, sillä niitä on aina enemmän kuin niitä isoja asioita.

En ole tämän aamun jälkeen katsonut säätiedotusta, sillä aamulla vielä luvattiin viikonlopuksi kaunista, enkä halua toistaiseksi vielä uskoa muuta. Jos sääennuste on muuttunut huonommaksi, ehdin kyllä saamaan sen tiedon huomennakin. Nyt uskon aurinkoon, sillä se helpottaa.

Naapurin pelto näytti keskiviikkona illalla kesäistä puoltaan, lumi oli sulanut pieneksi järveksi ja taivaalta heijastui sinistä poutaa. Kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa, mutta sitä ei lasketa. Nyt lasketaan vain hyviä hetkiä :-)

Jälkiä

Kävelyretki tontin ympäri paljasti runsaasti jäniksen papanoita. Meillä on siis käynyt talvivieraita ja lannoitettakin löytyy nyt omasta takaa ihan mukavasti. Ovat mokomat vierailleet tuolla tontin peräosassa, jonne ei tule urheiltua talven hangissa.

Kävelyretki lammen ympäri paljasti, että myyrät ovat vierailleet siellä talven aikana. Vuosi sitten naureskelin komeita myyränkasoja sairaalaan vievän tien varrella. Nyt niitä on sitten ilmestynyt hieman lähemmäskin :-)

Ummistan korviani sateen ropinalta ja kaivan mieleeni mielikuvaa aurinkoisesta ja kauniista aamusta, sillä sitä se totisesti oli.

Pilkahdus aurinkoa ja paljon vihreää

Aurinko paistoi illalla hetken - juuri ennen kuin alkoi ripotella vettä. Etsin ulkoa kevään merkkejä ja ilokseni lampi on ainakin alkanut sulaa rannoilta ja lähteen kohdalta. Pelto on lähes sulanut lumista, lumen tilalla oli vettä, josta heijastui taivaan sinisyyttä sen pienen hetken verran :-)

Herneen versoja on nautittu jo leivän päällä ja ruuissa. Eilen laitoin lisää herneitä kasvamaan. Kesäkurpitsat ovat kasvattaneet sirkkalehtien lisäksi jo ihan oikeatkin lehdet. Kyllä osaa tuollaisen kasvin lehti olla kaunista katseltavaa... Se on kevättä se :-)

Historian lyhyt oppimäärä ;-)

Selasin vuosia taaksepäin. Valokuvissa siis. Viime vuonna näihin aikoihin, huhtikuun puolen välin aikoihin, meillä vieraili kovasti kastunut orava. Korvien tupsut olivat muuttuneet kovin rock-tyylisiksi ;-)

Vuonna 2011 huhtikuun puolessa välissä pihalta löytyi jo perhonen. Eikä lunta missään...

Vuonna 2010 välikatolla asusteli äippäorava perheensä kanssa. Huhtikuun puolivälissä oli niin tuulista, että korvatupsut kallistuivat... Tässä historian lyhyt oppimäärä :-)

Ulkona vihdoin!

Tänään tuntui jo melkein terveeltä. Uskaltauduinkin ulos kävelemään pienen lenkin. Kuvat kuitenkin ihan kotipihasta :-)

Miten sitä osaisi ja jaksaisikaan arvostaa omaa terveyttään silloin, kun kaikki sujuu hyvin? Itse en ainakaan muista mitenkään olla erityisen kiitollinen terveinä päivinä sujuvasta tajunnan virrasta, toimivista jaloista ja ihan kohtuullisen hyvin toimivasta näköaistista. Pitäisi opetelle olemaan kiitollisempi, sillä mikään hyvä ei selvästikään ole itsestään selvää. Sen unohtaa niin helposti...

Tänään siis kameran kanssa ulkona! Olin riemuissani jo siinäkin vaiheessa, kun yhtään kuvan aihetta ei ollut löytynyt eteen. IHANAA! Lähieläimet pelastivat kuvapäiväni. Muutenkin olisin ollut jo tyytyväinen siihen, että jaksoin lähteä kävelemään kevään tautisuman jälkeen. Pari kuvaa - muistoja elämästä :-)

Leikittelyä

Kipeänä kotona, kelikin oli vähemmän viehättävä. Jatkuvan väsymyksen alta löytyi virkeyden hetki ja silloin oli kuvattava. Ihan mitä vain. Vaikka vain vireyden ylläpitämiseksi. Olisi pitänyt olla paljon enemmän valoa ja isompi astiakin. Mutta kävivät ne vesileikit näinkin :-)