perjantai 17. toukokuuta 2013

Omapäinen

Tämä orava ei halua kuvattavaksi. Se kipittää vaikka kuinka monta kertaa puuhun, kun lähestyn sitä. Kerta kerran jälkeen. Ja jos olen sinnikäs, se jää ruokailemaan puuhun. Vanhan omenapuun tuoreet silmut ovat sen herkkua. Eikä sitä edes hävetä mutustella niitä aivan nenäni edessä...


Katso vaikka: silmu suuhun ja hetki mutustelua.


Tässä näkyy, mitä jää jäljelle: ei mitään. Vaan hyvälle maistui ;-)


2 kommenttia:

  1. =DD Mainio kaveri ja niin kauniskin. Tuollaisia korvatupsuja ei joka kurrella olekkaan. Enpä kyllä tiennyt, että omenapuun silmut olisivat noin herkullisia. Näitä kuvia katsellessa tulee hyvälle tuulelle. Loistava sarja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos =D

    Täytyisi itsekin maistaa noita silmuja. Oraville ne ainakin kelpaavat :-)

    VastaaPoista