tiistai 7. toukokuuta 2013

Käpyinen tikka

Käpytikka suostui kuvausyhteistyöhön. Se ei ehkä ajatellut nettiä ja kuvausoikeuksia, piti vain omia touhujaan minun touhujani tärkeämpinä. Olin siis armoitettu :-)

Itse asiassa olin matkalla kuvaamaan sinivuokkoja, kun käpytikan ääntely herätti huomioni. Nyt se ei huudellut, vaan koputti kovasti puuta. Onneksi sen aivorakenne on luotu kestämään moista jyskytystä. Luonto on niin ihmeellinen...




4 kommenttia:

  1. Mukavat kuvat saitkin nakuttajasta. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :-)

    Kaksi niitä lenteli siinä, vain toinen malttoi olla jotakuinkin aloillaan.

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja niin upean värinen lintu. Hyvät kuvat olet onnistunut siitä nappaamaan!

    VastaaPoista
  4. Oletko Susanna varma tuosta aivojen kestämisestä?! Entäs jos jossakin onkin käpytikkojen aivovammapoliklinikka. Kovin lujaa ja ahkeraan hakannut tikka varaa sitten seuranta-ajan poliklinikalle, jossa varmuuden vuoksi tehdään pään magneettikuvaus. Tuloksena tohtori Tikkanen potilailleen toteaa jotain seuraavanlaista: jatka vain hakkaamista tai nyt varovaisesti sen hakkaamisen kanssa pari kuukautta tai eläkkeelle, hakkaaminen lopetettava ehdottomasti.

    Voihan siellä olla myös vuodeosasto. Tikkapotilaat makaavat jäkälävuoteillaan (sammalvuoteet varattu oraville, vai?) ja hoitaja Käpynen jakelee päänsärkylääkkeitä.

    VastaaPoista