Katumajärven jää näytti minusta sulaneelta. Täysin kulkukelvottomalta. Yhden saaren edustalla näkyi ensin punaiseen pukeutunut hahmo - pilkkijähän se. Ajattelin, että on kanootilla pintavedessä lillumassa, mutta kyllä tuo ihan omilla jaloillaan liikkui.
Kävin kuuntelemassa innokkaita lintuja ja kuvaamassa hieman sorsia. Olin jättänyt autoni yksinäiselle parkkipaikalle. Takaisin tullessani siellä oli jo neljä muutakin autoa. Ainakin osa heistä oli pilkkijöitä. Nyt ei menty enää ihan rannan tuntumassa, vaan jotakuinkin keskellä järveä. Yhdellä heistä oli narukela mukanaan - tulkitsin sen turvanaruksi, sillä naru johti kelasta rantaan päin. Silti hirvitti...
On nuo pilkkijät kyllä hieman uhkarohkeita, vaikka todennäköisesti myös tottuneita jään tuntijoitakin. Hurjan näköistä katsella rannalta.
VastaaPoistaToivottavasti oikeasti tietävät, mitä tekevät...
PoistaHurjalta näyttää, vaikka ovat varmasti tottuneet olemaan tarkkoja.
VastaaPoistaToivotaan, että tottumus on taitoa...
PoistaJestanpoo...ei tuo ihan turvalliselta näytä! Mun työpaikalla on useampikin pilkkimies ja jos heidän puheitaan kuuntelee, niin on se aika tavallista kai pulahtaa kylmään kylpyyn kevätjäillä!
VastaaPoistaIntohimolla jos toisella on hintansa. Sen kun muistaisi...
PoistaPilkkijöillä on vahva usko jään kantavuuteen. Kertova kuvasarja tämän talven olemuksesta.
VastaaPoistaToivottavasti uskovat oikein...
PoistaTällaista talveahan se on pidellyt :-)
Jos jää kestää sorsan, se kestää myös pilkkijän - sanovat he ;)
VastaaPoistaNo, saman painoisia suurinpiirtein ;-)
Poista