Vaikka eilen oli kylmä, auringonpaiste teki päivästä upean. Onneksi maltoin lähteä (mieheni hieman houkuttelemana) kameran kanssa kävelylle. Pellon laidassa, metsän puolella kulki käveltäväksi tallattu polku. Silti kukaan ei tullut sillä vastaan matkan aikana.
Metsäpolulla oli niin hiljaista, että kuulin oksien risahdukset lintujen lennellessä oksalta toiselle. Ja lintuja riitti. Tikka naputteli jotain lähipuista tarmokkaasti. Tiaiset lentelivät puusta toiseen. Mäntyjen runkojen kaarnoista löytyi jotain houkuttavaa.
Punatulkkunaaras lenteli rauhallisesti oksalta toiselle. Ja jossain puiden latvoissa kuului harakan meteliä. Ja näkyihän se sitten myös vähän myöhemmin.
Yritin etsiä kuuraisiin puihin hyvää kuvakulmaa. Aurinko paahtoi joko aivan liian vastaisesti tai sitten jo niin sivulta, ettei kuura erottunut enää kauniina. Kuvakulmien etsimistä rajoitti pitkälle reiteen ulottuva lumihanki, jossa tarpominen ei kutsunut yhtään. Tyydyin pysyttelemään tallatuilla poluilla.
En tiedä, kumpi oli vaikuttavampaa: hiljaisuus ja rauha vai kuuran sädehtiminen auringonpaisteessa. Toisesta sain kuitenkin napattua kuvan :-)
Yesterday was cold (-16 degrees C) but sunny and thus beautiful.
I had a walk in the forest path, near the field. It was silent enough for me to hear birds flying of the branches. The frost looked absolutely beautiful in sunshine...
Kyllä näiden kuvablogien suola taitaa olla tässä...:) Miekin pääsin sinun kanssa nauttimaan luonnon rauhasta ja katselemaan kauniita kuuran kuorruttamia oksia!! Upean kuvan sait tallennettua; mitkä värit ja mikä tunnelma!!
VastaaPoistaKuurainen oksa on kuin luonnon koru, kaunis!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaKiitos!