Ahvenistoa sunnuntaina

Henkilökuvausta on tarjolla aivan liian harvoin, Kun siihen tulee tilaisuus, hommaan uppoaa täysin kuvien käsittelyä myöten. Silloin ei pitäisi yrittää tehdä luontopostauksia samaan aikaan, jos ei saa ajatuksiaan kasaan.

NYT ajatus on sunnuntain luontoretkessä. Metsä on jo valoisampi, lehtipuut ovat antaneet tilaa valolle. Nyt jos koskaan huomaa helposti, kuinka paljon lehtipuita tuolla kuusten ja mäntyjen keskellä kasvaakaan. Ei tarvitse kuin katsoa maahan.

Näin metsässä kaksi kertaa (mielestäni) jäniksen. Ensimmäisellä kertaa otus osoittautui oravaksi (vain pieni mittasuhde-erehdys) ja toisella kertaa valkohäntäkauriiksi (jälleen pienen pieni virhe). Oli mukavaa nähdä metsässä muutakin elämää lintujen lisäksi. Kuvaa en tietenkään hitaana hämäläisenä saanut, mutta uskotte varmaan sanaani? ;-)

Ahveniston järvelläkin oli kaunista. Lehtipuut olivat jo harventaneet lehdistöään, eikä keli pysynyt riittävän tyynenä kaunista heijastuskuvaa varten. Mutta kaunista oli, ei passaa valittaa.

Ahveniston järven ympäri kulkee hyväkulkuinen, leveä ja valaistu ulkoilureitti, vaikka minun kuvissani viihdytään enemmän järven rannalla ja metsän siimeksessä. Hieman näkymää ulkoilureitteihin saat vaikkapa aiemmista postauksistani, kuten täältä. Olipas niitä Ahvenistopostauksia muuten yllättävän vähän...

Vielä vähän tunnelmia metsän uumenista...