Sorsia - Mallards

Onneksi lammelle on kotoa vain 50 metriä. Ja onneksi retkijakkarat on keksitty. Pääsin minäkin muutaman kuvan nappaamaan vähemmän terveestä olotilasta huolimatta.

Fortunately it is only about 50 meters to the pond. And I feel so luckky to have a picnic chair. That's how I managed to take some pictures dispite feeling ill.

Lammen sorsia en osaa enää laskea. Ne kun eivät pysy paikoillaan. Mutta toista sataa niitä on jo selvästi, vaikkeivät asetukaan yhteiskuvaan poseeraamaan. Ja kun lammelta täytyy lähteä ruokailemaan pellolle tien yli, niin silloin mennään.

I cannot count the number of the mallards by the pond anymore. They don't stand still to wait my counting. But there are more than one hundred of them. And when they decide to walk to the field over the road, there's not a thing stopping them.

Tiellä ei ole minkäänlaista kiirettä. - Kato, kiva lehti - pitäisiköhän maistaa?

Once you're on the road - there's no rush. - See, what a nice leaf - should I taste it?

Ai, kun rupesi rapsuttamaan kesken tien ylityksen. Mutta ei mitään kiirettä...

Oh, it is scratching again and I am in the middle of the road. But there is no rush...

Joko me nyt lähdetään takaisin? No, pitää olla seuraavalla kerralla kärkijoukoissa...

Are we flying back already? I'll better be among the first ones on the field next time...