keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Se on kai sitten totta - I suppose it must be true

Meillä on ainakin ollut tänään täydellisen syksyinen sadekeli. Sade on voimistunut vähitellen ja nyt sataa jo kaatamalla. Kerran olen käynyt lehden hakemassa ja samalla koiran pissittämässä. Toisen kerran olen käynyt ulkoilemassa koiran kanssa pienellä lenkillä lammen ympäri. Koiran ilma siellä!

Syksyn tulo on kai sitten pakko hyväksyä. Voisi teeskennellä, että tuo on kesäsadetta, jollei illalla olisi jo niin hämärää. Ja jos luonto ei kuivan kesän jälkeen kielisi koko voimallaan, että TULEE SE SYKSY NYT!

Puiden lehdet tuntuvat irtoilevan herkästi. Olenpa muutaman vaahteran nähnyt levittelevän punertavia lehtiäkin.

Mutta jos syksyn tulo muuten meinaa masentaa, ei tarvitse kuin miettiä aamuista heräämisen hetkeä, kun joku yli sadasta sorsasta jaksaa huutaa komentohuutoaan niin kovaa, että se kuuluu makuuhuoneeseemme asti. Siinä alkaa väkisinkin hymyilyttämään :-)







It's been a perfect autumn day with lots and lots of rain. I've been out only twice today - both times with the dog.

I suppose I just have to accept the fact that autumn is here. I could pretend that this is only a usual Finnish rainy summer, but it is too dusky in the evenings. And the nature is SCREAMING in all possible ways THAT IT REALLY IS AUTUMN!

Fortunately the mallards are near. You cannot help feeling happy when the first thing in the morning you can sense is the huge noise of a loud mallard :-)

6 kommenttia:

  1. Pakkohan se on uskoa, vaikkei haluaisi! Onneksi on vielä lämmintä..

    VastaaPoista
  2. Voi, niitä vaahteroita minä sieltä kaipaan... Pelkään pahoin, että ovat jo ehtineet kaikki lehtensä pudottaa siihen mennessä kun pääsen saapumaan.

    Minä huomasin taas tänään, että kesä on kerta kaikkiaan ainoa aika, jolloin täällä Suomessa on valoa. Heti syksystä lähtien täällä on pimeää silloinkin, kun ei ole pimeää - tiedäthän..? :)

    VastaaPoista
  3. Niin kauan kuin on sorsia, on kesääkin! Eikö niin. Kauniita kuvia taas sinulla. Ilokseni huomasin sinun liittyneen lukijakseni!

    VastaaPoista
  4. Isoja komeita pihlajanmarjaterttuja. Vesi ei ainakaan tätä menoa lopu kuvaamastasi koskesta, sadetta on luvassa monelle päivälle, mikä on näin kuvausmielessä erittäin harmittavaa.
    Nyt on kyllä päivisinkin pimeää, mutta ruskan saapuessa ja auringon pilkistäessä mieli kummasti piristyy.

    VastaaPoista
  5. Kaikki sorsat ei täältä edes lähde, jäävät käköttämään jään reunalle Kymijoelle, missä on virtaava vesi, sääliksi niitä käy.
    Komeat marjat pihlajassa, ja vaahterat täälläkin jo ovat punastuneet kummasti.
    Kaunista on sinun kuvissasi, ihanat vedet virtaavat ♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista!

    Elisa: Aamulla paistoi aurinko, mutta illalla satoi vettä solkenaan. Puolet hyvää ;-)

    Ansku: Syksy ja talvi ovat kovasti hämärää ja pimeää täynnä. Mutta sinne tänne mahtuu valoisia hetkiä, kuten tähän aamuun ainakin tänne meille. Ja sittenhän on aina kevät :-)

    Sirkka: Jos se kesä on sorsista kiinni, niin aika kauaksi sitä kesää saa venytettyä ;-) Meidän lampemme on lähdepohjainen, joten se jäätyy talvella melkein pohjaa myöten. Sorsat eivät jää meille talvehtimaan.

    Manteli: Jospa se iloinen puoli olisikin noissa virtaavissa koskissa. Eihän sinne tosin erkkikään mene sateella kuvaamaan, mutta jotain positiivista täytyy yrittää keksiä ;-)

    Seijastiina: Meidän sorsat lähtevät, kun lampi alkaa jäätyä. Mutta kyllä niitä aina jostain tuolta Vanajavedeltä löytyy. Siis melkein aina...

    VastaaPoista