maanantai 27. joulukuuta 2010

Olisinpa toivonut...

Sain jouluaattona riisipuurosta mantelin. (Ihme olisi ollut, jollen olisi saanut mantelia, sillä piilotin niitä pieneen puuromäärään peräti kuusi kappaletta!)

Olisin voinut toivoa jotain, mutta moiseen uskomattomana jätin toivomisen väliin. Vaikka mitä haittaakaan siitä olisi voinut olla? Olisinhan voinut edes kokeilla...

Olisin voinut toivoa vaikka:
  • Kärsivällisyyttä niille ihmisille, jotka tuppaavat menettämään liikenteessä malttinsa. Jotta he saisivat voimaa ja mielikuvitusta purkaa turhautumistaan muuten kuin auton äänimerkeillä, nyrkin tai muuten vain käsien epäluonnollisella huitomisella tai kaahaamalla pelottavan kovalla vauhdilla muun liikenteen keskellä. Pahaa mieltä olisi silloin kaikilla vähemmän. Turvallisuutta vastaavasti enemmän.
  • Harkintaa niille ihmisille, jotka puhuvat huomaamattaankin muista ihmisistä ikävästi. Vaikka kyse olisi huumorista tai oikeutetusta mielipiteestä, tarkkaan harkistemalla löytyisi varmasti jokin tehokkaampi, rakentavampi ja miellyttävämpi tapa asetella sanojaan. Ihan kaikkien kannalta.
  • Kykyä ja halua sietää erilaisuutta niille, jotka joutuvat aina olemaan oikeassa. Maailma näyttää kauniin väripaletin läpi paljon kauniimmalta kuin mustavalkoisena.
  • Ystävällisiä sanoja niiden ihmisten sanavarastoon, joilta ne ovat vaivihkaa vuosien aikana päässeet loppumaan tai ehtymään. Silloin voisi käyttää niitä sanoja turhia säästelemättä muuallakin kuin omassa lähipiirissä. Ystävälliset sanat kasvavat korkoa - ystävällisisitä ajatuksista puhumattakaan.
Eihän sitä tiedä, vaikka joku toivomuksista olisikin toteutunut. Ensi kerralla täytyy muistaa toivoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti