Korkealla

Korkeat paikat ovat olleet minulle ahdistavia koko aikuisikäni. Jo parin metrin korkeudessa olen tuntenut putoamisen pelkoa. Korkealle olen mennyt siis vain äärimmäisen pakottavissa tilanteissa. Valokuvausinnostuksen myötä tilanne alkoi muuttua. Oivalsin pian, että määrätynlaisia kuvia saa vain ja ainostaan korkeilta paikoilta. Hiljalleen motivaationi kasvoi pelkoani isommaksi ja löysin itseni kiipeämästä yhä korkeampiin paikkoihin. Lintutornit ja näkötornit olivat esimmäisiä isoja valloituksiani. Tänä keväänä halusin jo ihan itse päästä London Eyehin, joka ON korkea.

Yllä oleva kuva näyttää, kuinka iso yksi 'hytti oli'. Siellä pääsee kävelemään ja minäkin seisoin oman hyttini reunalla tätä kuvatessani. Alakuva näyttää toisen totuuden. Härveli on todella korkea ja hytit näyttävät pikkuriikkisiltä. Ja tuonne minä halusin mennä. Ja meninkin. Eikä pelottanut eikä ahdistanut missään vaiheessa. Hyvällä säällä näkäala voi ulottua kymmenien kilometrien päähän. London Eyen korkein kohta on 135 metrin korkeudella.

Kiehtovinta kokemuksessa oli se, että olin uuden motivaationi avulla selättänyt korkean paikan pelkoni. Isotkin esteet ovat ohitettavissa, jos löytää kilpailevan motivaation. Minulle tämä oli iso voitto :-)