Aulangon metsää ja vuorta

Eilen kävelin kamerani kanssa Aulangon maisemissa. Tällä kertaa en käynyt tervehtimässä joutsenia, vaan suuntasin Aulangon ulkoilumajalle. Retkeilyreitti lähtee ihan paikoitusalueen tuntumasta. Sieltä löytää joku myös kadottamansa avaimet :-)

Retkeilyreitti toimii talvella valaistuna hiihtolatuna. En ole vielä ehtinyt käydä Hämeenlinnassa vietetyn 19 vuoden aikana. Johtuu varmaan ennen kaikkea siitä että hyviä latuja löytyy paljon lähempääkin kotia. Ja siitä, etten ole mitenkään kova hiihtämään...

Aulangonjärven läheisyys näkyy tämän tästä kävelyreitille. Rannassakin on helppo piipahtaa, kun on kunnon jalkineet.

Aulangonvuoren päällä olen käynyt, näkötornissakin. Nyt vierailin ensimmäistä kertaa juurella ja näin karhuluolan ja -patsaankin. Ihan vaikuttavaa :-) Huomaa vuorikuvassa ylös johtavat rappuset.

Kiersin myös poluilla ja pitkospuilla, mutta siitä sitten myöhemmin.

Se on syssyä...

Tänään oli metsäretken aika. Vuorossa oli Hämeenlinnan Aulanko. Tapahtumarikkaan päivän vuoksi tänään vain yksi kuva. Huomenna ehdin ehkä enemmän. Perhe on tärkein, siksi muu jää myöhempään :-)

Aurinko paistoi muutamaan kertaan. Pienesti, mutta paistoi kuitenkin. Se on syssyä ny...

Metsässä

Tänään olen rämpinyt metsässä kolmisen tuntia mukanani sienestykseen tarvittavat välineet, kamera, kameralaukku + lisäobjektiivit ja kameran jalka. Kuvia tuli vähän, mutta vahveroita ilahduttavan paljon. Vaikka vaaka kertoi sadon painoksi vain reilut puoli kiloa, kaikki sienet löytyivät samasta paikasta. Kerääminen oli huumaavaa ;-)

En ole vieläkään varma, ovatko keräämäni vahverot suppilo- vain kosteikkovahveroita. Hällä kuitenkin väliä. Molemmat ovat kirjan mukaan yhtä herkullisia ja niitä käytetään samalla tavalla.

Kaiken välineistön kanssa harjun ylös ja alas kiipeileminen tuntui oikein kuntoilulta. Ihan erilaista kuin toimistotyö ;-)

Satoa

Huomiselle aamupäivälle ja sunnuntain iltapäivälle Iltalehden ja Forecan säätiedotukset lupaavat tänne Hämeeseen puolipilvistä. Oivallista kuvauskeliä siis, pukeutua silti kannattaa, kesälämpöisiä ei ole enää luvassa.

Viime viikonlopun sienisaalis näytti komealta. Ennen kuivatusta siis ;-)

Kuivatuksen jälkeen niitä oli jäljellä enää kourallinen. Tänä viikonloppuna voisi käydä taas sen verran metsässä, että voisi elää sienisadon toivossa.

Muutama kunnon kokoinen suppilovahvero on joukossa, mutta muuten olivat pienen pieniä. Eihän niitä silti voinut metsäänkään jättää. Siivoustyö on pienten sienten kanssa vaan huomattavasti aikaa vaativampaa puuhaa kuin isompien. Mutta ihan itse kerättyjä, aika ylpeä olo siis aloittelevalla sieniharrastajalla :-)

Chiliä - sopii myös herkille silmille :-)

Ulkona sataa - onneksi vettä. Nyt on hyvä tilaisuus opetella käyttämään kameraan hankittuja uusia (käytettyjä) salamalaitteita. Tuppaan välillä unohtamaan, että sellaisetkin ovat käytössä. Kamerassa kun ei ole kiinteänä yhtään minkäänlaista salamaa. Harjoittelin salaman valintojen käyttöä, eri asentoja, käytin mini-sotftboxia (salaman ympärillä) ja muovista hajoittajaa. Kokemukset ovat vielä äärellisen rajallisia, mutta seuraavan puolen vuoden aikana salamoille tullee vielä käyttöä ihan riittävästi :-)

Tässä kuvailin chiliä, jonka sain vuosi sitten kesäkuussa. Se tuotti satoa jo viime vuonna ja luulin sen kuolevan talven aikana. Vaan sepä sinnitteli ja ryhtyi tekemään satoa myös tänä vuonna. Ei tästä myyntiin riitä, mutta hauskaa katseltavaa ;-) Isäntä varmaan innostuu syömäänkin, miksei poikakin.

Vähän myöhässä on tämä sato kypsymässä, vielä pukkaa uutta kukkaakin. Vaan kaikki on vain ylimääräistä iloa :-)

Taistelun jälkiä - ei herkille silmille

Tänään aamulla lämpöä oli vaivaiset kaksi astetta. Piti kaivaa jo paksumpi takki päälle. Juna-asemalla aamulla seisoskellessa puhuri puhaltaa läpi, jos on liian vähän päällä. Kylmä tulee hetkessä.

Vielä illallakin lämpötila oli vain kuusi astetta. Päivällä on kuulemma satanut rakeita. Kädet palelivat, auringon paisteen ja sateen kummallinen yhdistelmä jatkui eiliseltä. Seisoin itse tien toisella puolen hyytävässä tuulessa, poutaisessa auringon paisteessa. Tien toisella puolella mies kulki koiransa kanssa auringon paisteessa - ja sateessa. Välimatkaa oli korkeintaan sata metriä.

Aurinko kumottaa illalla jo niin matalalla, ettei tässä kotinurkilla oikein enää valokuvata. Joten tässä puran sitten viikonlopun satoa. Metsässä oli taistelun jälkiä ja löysinpä jälleen itseni valokuvaamassa mokomia. Kynimisen jälkiä olen nähnyt aikaisemminkin, mutta tässä oli ruokailtu oikein tosissaan.

Punaista

Pauliina etsi facebookin avulla punaisia villiviinin lehtiä. Meillähän niitä riittää :-) Tänä vuonna villiviini on kunnostautunut myös isoilla marjoillaan - melkein kuin viinirypäleitä konsanaan. Keltainen on kaunis syksyn väri, mutta punaisesta pidän vieläkin enemmän. Tänään aurinko paisteli kauniisti vielä töistä tullessanikin ja innostuin oikein ihailemaan villiviinin kauneutta... (Taustalla myös haalentunut kiinanlaikkuköynnös)

Vielä hetki itsensä hämäämistä

Tänään on syksy. Siitä ei pääse mihinkään. Aamulla oli suorastaan pimeää. Autojen valot heijastuivat häikäisevästi märästä asfaltista sateen keskellä.. Kuin olisi hypännyt hetkessä eri vuodenaikaan.

En yritäkään ulkoiluttaa kameraa tänään. Minä ainakin jään mieluummin sisälle juuri nyt, sillä ulkona sataa edelleen. Kun ulos ei ole pakko mennä, ei säästäkään tarvitse välittää. Sitä paitsi ihania syyspäiviä tulee vielä. Ehkä väistämättä viileämpiä, mutta ei valoja voi sammuttaa taivaalta vielä tähän aikaan vuodesta...

Samalla kun kuvittelen blogia viime lauantain kuvilla, tiedän, etten voi pakoilla harmaan syksyn tuloa enää kovin kauan. Täytyy keksiä kynttiläprojekteja, neuloa villasukkia ja köllötellä viikonloppuisin päiväunilla. Hyvän kirjankin voisi kaivaa taas esille luettavaksi. Jollain touhulla täytyy korvata menetettävä valon ja lämmön määrä. Mutta vielä tänään lauantaisia kauniin syksyn kuvia :-)

Aurinkoa ja synkkiä pilviä...

Ennen kuin jäin sateen alle, keli oli hauskan ristiriitainen. Synkät pilvet peittivät taivaan melkein kokonaan, mutta aurinko säteili tämän tästä jostain pilven raosta ihan täysillä. Yritin saada tunnelmaa kuvattua, mutta ei se ihan tuosta vaan käy ;-) Parempi keli tänään kuitenkin kuin pelkäsin...

Ison luun kaverit

Tämän päivän metsäretki on hämärä, harmaa ja yllätyksellinen. Hämärässä metsässä otetut kuvat eivät ole luksusluokkaa, mutta tällä kertaa kyse oli ennen kaikkea dokumentoinnista.

Koiran kanssa talsimme umpimetsässä suppilovahveroita etsiskellen. Ennen yhtäkään suppilovahveroa näimme muunmuassa nämä ison luun kaverit. Ihmettelin aikaisemmin yhdessä postauksessa metsästä löytämääni isoa luuta. Näistä päätellen luu oli isohkosta eläimestä. Mietin vain, mitä eläimelle oli käynyt ja miksi se oli jäänyt kuusien suojaan viimeiseen lepoon.

Ihan maassa ;-)

Näiden säiden keskellä olen tyytyväinen, että himotallensin viime lauantaina aurinkoista syyspäivää usean tunnin ajan. Vieläkin on kuvia käsittelemättä. Lohduttadun sillä, että parasta syksyn kauneutta ei olisi, jos talvi ei olisi tulossa.

Eilen otin jo tyttären neuvosta vaarin ja aloin pohtia joululahjakäsitöitä. Joulua kevyesti mielessään hellien syksy on paljon antoisampaa aikaa. Pimeyskin on melkein vain hyvästä.

Samalla toivon, että kauniit viikonlopun ilmat yllättäisivät niin minut kuin meteorologitkin. Pienet hetketkin riittäisivät. Sillä aikaa viime lauantaita - katse maassa

:-)

Luksusta

Tänään poissa kotoa, luksusta hotellihuoneen ja kylpyammeen verran huomisaamuun asti. Sitten taas töihin. Olen raahannut kameraa mukana, mutta käynti pilvisessä Helsingin keskustassa ei missään vaiheessa innostanut kaivamaan kameraa esiin. Sen sijaan ostin vaatekomeroon sieltä kaikkein kipeimmin puuttuvia perusjuttuja. Hotelliin saavuttuani menin vaahtokylpyyn. Nyt vain istun läppäri sylissä ja katselen samalla televisiota.

Yövyn täällä mieheni siivellä, hän joutuu olemaan täällä yötä työn vuoksi. Minulla on ilta omaa aikaa, eikä ollenkaan työmatkaa matkustettavana. Jossain vaiheessa puoliskokin saapuu tänne työtehtävistään. Sillä aikaa olen täällä kuin ellun kanat ;-)

Kuva kännykkäkameralla eikä toivottavasti suurene mihinkään ;-) Mukavaa illan jatkoa muillekin.

Syysillan yllätys

Olo on ennustellut syysflunssan saapumista pääkipuineen kaikkineen. Töissä kävin autolla, joten otin kameran mukaan. Takaisin ajaessa vettä satoi aivan liikaa, että kuvaamiseen olisi löytynyt edes puolivillaista tekosyytä. Kotona yritin kaivella käsittelemättömiä kuviani ja työstää niitä eteenpäin, mutta olo sen kuin meni kehnommaksi.

Varsinainen piristysruiske tuli siinä vaiheessa, kun tytär kiikutti koiran ulkoilutuslenkiltä minulle sammakon kuvattavaksi. Hän ei pidä sammakoista, vielä vähemmän kestää pitää niitä käsissään, joten uhraus ja vaivannäkö oli iso. Kiitos siitä :-)

Yritin pitää kuvauksen mahdollisimman lyhyenä, että malli pääsisi pian takaisin ulos hyppimään. Sisällä se oli alkuunsa hillittömän levoton, kädellä rauhoittui aivan valtavasti. Kädellä istuskelun jälkeen se malttoi olla hetken aikaa rauhallisesti lattiallakin. Ymmärsi varmaan, kun selitin sille koko ajan asioiden kulkua ;-) Vapaus pimeälle ja märälle nurmikolle pensaan juurelle koitti heti näiden kuvien ottamisen jälkeen. Sammakolle siis ;-)

Se täydellinen keli

Lauantaina syksy näytti parastaan ja aurinko säteili kaikella voimallaan. Kävin kameran kanssa tallentamassa syksyn kauneimpia paloja. Kohta on hyvä palata näiden kuvien pariin...

Keli oli täydellinen paitsi valokuvaamiseen, myös nähtävästi kylpemiseen. Mahdottoman keskittyneesti ja pitkään tämä sorsa pelehti järvessä :-)

 

Rommi valokeilassa :-)

Eilen (sunnuntaina) käytiin juhlissa. Joukossa oli pentukoira Rommi. Onneksi oli kamera mukana ;-)