Syväterävyydestä

Valokuvaustaipaleeni alkuaikoina pidin kapean syväterävyyden kuvista, niissä on parhaillaan paljon taiteellista. Kuvapankit haluavat kuitenkin teräviä, teräviä ja teräviä kuvia. Olen joutunut opettelemaan erilaista näkökulmaa kuviini.

Edellisen postauksen viimeisen tulppaanin syväteräsyys oli melkein kohdallaan:

Vaikka kukan ydin näkyykin terävänä, terälehdet erottuvat silti melkein kokonaan selkeinä ja terävinä. Tähän ripaus syväterävyyttä lisää ja se kelpaisi terävyytensä puolesta johonkin kuvapankkiin. Seuraava otos ei sen sijaan pääsisi mihinkään:

Paitsi, että rajaus on pielessä (en viitsinyt tehdä sille mitään, kun kuva on muutenkin kehno), emit ja heteet näkyvät kauniin selkeinä, mutta terälehdet ovat jo melkoisen utuiset.  Tässä on siis huomattavasti kapeampi syväterävyysalue kuin ensimmäisessä tulppaanissa.

Ja sitten vielä kaksi esimerkkiä yhdestä ja samasta kuvasta eri syväterävyyksillä:

Ensimmäisessä syväterävyys on iso: tausta ja taaimmainen herneruukku näkyvät kohtuullisen selvästi, tarkennus silti etummaisessa ruukussa.

Toisessa kuvassa tausta on utuinen, kuten taaempi ruukkukin. Syväterävyys on tässä pieni.

Ei ole olemassa yksiselitteistä ohjenuoraa, mikä terävyysalue on paras. Tärkeää on, että kohde on terävä ja selvä. Kaikki häiritsevä taustalla puolestaan saisi olla vähintäänkin utuista, ettei vie huomiota väärään suuntaan. Joskus joutuu miettimään pitkään, mikä versio oikeastaan olisikaan paras...

Mitä kokemuksia muilla?

Syväterävyyttä ja kokeilua

Kokeilinpa huvikseni samaa kukkakuvaa kahdella eri syväterävyydellä. Oli kuvia ottaessani varma, että pidän tuosta toisesta kuvasta enemmän, mutta nyt olenkin yllättäen hieman eri mieltä. Vaikka ensimmäisen kuvan tausta erottuu miltei häiritsevästi, lumen kimallus on siinä mielestäni jotenkin herkkää. Tai sitten se vain tuntuu siltä juuri nyt.

Jos jotain opin, niin sen, etten tiedä kaikkea, mitä luulen tietäväni. Kannattaa aina kokeilla tehdä asioita eri tavoin, väärilläkin tavoilla. Kaikesta kokeilusta jää jotain käteen...

Vielä vähän olisi voinut olla lisää syväterävyyttä tässä alimmassa kuvassa. Mutta menee tämä näinkin. Järjestelmäkameran syväterävyyttä ei löydy toisesta kamerastani. Ja joskus syväterävyys on juuri se juttu, mitä kaipaa. Puolensa kummallakin kameralla siis.

Aurinkoisia kevätpäiviä!