Yök! - Ja sitten pesulle...

Eilen kävin koiran kanssa lammen luona kameran kanssa. Tuttu paikka viekotteli sitä oitis viereisellä parkkipaikalla... Tämä samainen paikka oli himokkaan kaivamisen kohteena jo talvella - myös näiden lumisten aikojen mentyä, moneen kertaan.

Siellä on kieriskelty kerran jos toisenkin (siis vain koira, en minä) ja olen ihmetellyt liikennemerkin juuren vetovoimaa. Ja niin siellä kierittiin eilenkin...

Menin katselemaan kierintäpaikkaa ja himokkaan kiehnäyksen kohde löytyi kuin löytyikin. Se on varmasti ollut siellä kauan. Siltä se ainakin näytti.

Kynsistä päätellen se on ollut myyrä. Muuten se olikin maatunut jo haisevaksi esitomuksi... Tämän jälkeen koira pääsi suihkuun - oikein shampoon kanssa.

Tulevasta kohtalostaan tietämätön koira oli piehtaroinnin jälkeen kovasti tyyni. Etenkin, kun olin nenäliinan avulla rahdannut myyrän jäännökset metsän suojiin. Voi voi tuota (koiran) viattomuutta,,, ;-)

Myylä

Mitä yhteistä on hiilellä ja myylällä? No, molemmat ovat tietenkin jylsijöitä :-) Lasten vitsi, josta minä ja mieheni pidämme tolkuttomasti :-)

Täytyy tähän vielä pohjustaa, että olin kameran kanssa ulkona VAIN 10 minuuttia! Olo oli vetämätön ja päätin kipaista happihyppelyllä, jotta pää toimisi tehokkaammin. Happihypylle ei kuitenkaan voi lähteä ilman kameraa, jos se sattuu olemaan mukana. Otin siis kameran mukaan.

Kävelin parin korttelin ympäri ja matkalla näin jonkun pienen tumman otuksen vilistävän. Se jäi kiven rakoon tuijottelemaan ja luulin sen olevan hiiri. Mutta tylpästä kuonosta päätellen se olikin myyrä. Ennakkoluuloni kivistä Pasilaa kohtaan saivat kolhun, kun huomasin siellä vilistävän villieläimiä ;-)

Sanomattakin selvää, että loppupäivän pääkoppa oli heti vireämmässä kunnossa :-)

Myyrien jäljillä

Myyrät ovat merkinneet Ahvenistontietä vuosien ajan. Vuosia sitten koristelivat Rapamäkeä, siirtyivät sitten kasoineen sairaalalle johtavan tien reunoille, viime vuonna ankkalammen ympärillä oli kasoja enemmänkin ja nyt ovat edenneet sairaalan toiselle sisääntuloväylälle. Ovat selvästi matkalla tietä pitkin keskustasta pois päin. Jostain syystä minua aina naurattaa, kun näen noita valloitettuja vuoria... Sisukkaita olentoja. Niin kauan selvitään pelkällä naurulla, kunhan eivät tule meidän pihallemme ;-)

Jälkiä

Kävelyretki tontin ympäri paljasti runsaasti jäniksen papanoita. Meillä on siis käynyt talvivieraita ja lannoitettakin löytyy nyt omasta takaa ihan mukavasti. Ovat mokomat vierailleet tuolla tontin peräosassa, jonne ei tule urheiltua talven hangissa.

Kävelyretki lammen ympäri paljasti, että myyrät ovat vierailleet siellä talven aikana. Vuosi sitten naureskelin komeita myyränkasoja sairaalaan vievän tien varrella. Nyt niitä on sitten ilmestynyt hieman lähemmäskin :-)

Ummistan korviani sateen ropinalta ja kaivan mieleeni mielikuvaa aurinkoisesta ja kauniista aamusta, sillä sitä se totisesti oli.