Luontoterapiaa :-)

Luontoterapia on toiminut tänään tehokkaasti. Olen käynyt virittelemässä itseäni Aulangolla ja Mallinkaisten virkistysalueella (Janakkalassa). Mallinkaisilla tuli nuuhkittua uutta ympäristöä oikein kovasti, kuvien ottaminen jäi vähemmälle. Jos olisi ollut aikaan maailman tappiin asti, olisin jäänyt makustelemaan aurinkoisia rantakallioita ja ihanaa järveä pitkäksi aikaa. Mutta välillä on tultava kotiinkin :-)

Tässä ensimmäinen kuva Aulangolta - kuva on joko Ainosta tai Jannesta. Poikaset ovat taas kasvaneet ja voivat hyvin, mutta lentokykyä on ihan turha odotella tämän syksyn aikana. Olen ehtinyt käydä läpi vasta muutaman kuvan, mutta sittenpä riittää kuvia myöhempiinkin hetkiin. Joutsenia siis lisää myöhemmin.

Viime viikon tiukka työrupeama sai nyt vastapainoa ja aivot ajattelevat nyt taas paljon positiivisempia asiota. Huomiseksikin on luvattu hyvää säätä ja minä aion olla ulkona paljon, paljon, paljon :-)

Tandemin huumaa

Eilen lammella näkyi tandemkorentoja harvinaisen paljon.  Paritteluvaihe on kuumimmillaan ainakin tytönkorennoilla, jos lammen näkymät kertovat jotain yleisestä tilanteesta.

Varsinainen paritteluasento (sydän) näyttää nätiltä, ihan lapsillekin soveliaalta, mutta tytönkorentojen koiraat kuuluvat nähtävästi niihin korentoihin, jotka vahtivat naaraan munintaa tiukasti loppuun asti. Veden alle pakottaminen (jos siitä nyt on kyse) näyttää valikoivasti luonnosta pitävän silmissä ikävältä.

Tässä siis eilisen havaintoja - kuvat saa (kuten aina) isommaksi klikkaamalla niitä.

Sydän

Tandem

Veden alle

Sitä järvimaisemaa...

Retkeilypaikkana Niemisjärvet ovat mainio kohde. Järvien ympäriltä löytyy polkujen lisäksi paljon hyviä pysähtymispaikkoja. Esimerkiksi laitureita on paljon. Niillä voisi kalastaakin, itse pysähdyin laiturille eväitäni syömään. Nuotiopaikkojen lisäksi käytössä on myös keittokatos. Ei tarvitse tyytyä siis pelkkiin kylmiin eväisiin.

Veneitä on vuokralla ja siltojen alta pääsee veneellä suhteellisen helposti järvestä toiseen. Ja maisemat - ovat kauniita...

Kapeasti eteenpäin

Niemisjärvien rantaa on helppo kulkea. Polkuja ja pitkospuita riittää. Osin maasto on soista ja osin kangasmetsää (luulisin...). Joka niemeä ei tarvitse kiertää rantoja myöten, jos ei tahdo. Mutta voi. Valinnan varaa riittää.

Joissakin kohdin reitti voi olla haastavaa lapsiperheille - silloin löytyy luullakseni aina jokin helpompi kiertoreitti hieman kauempaa. Niin ainakin joka kerta, kun itse etsin vaihtoehtoista reittiä. Nämä laudat olivat irrallaan...

Niemisjärvet, Evo

Niemisjärvillä Evolla kävin kuluneen toukokuun lopulla. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa - silloin olimme lasten kanssa. Ja lapset olivat huomattavasti nuorempia kuin nyt. Soutuveneiden ja kalastuksen perässä sinne silloin aikanaan mentiin ja tietenkin mukana riittävästi hyviä eväitä.

Paikalla oli kalastajia monenmoisia, monet ihan koko perheen voimin. Niemisjärvillä kalastamiseen tarvitaan kuitenkin aivan erityisluvat, tavallisella kalastusluvalla siellä ei tehdä vielä muuta kuin katsellaan.

Kävelin Niemisjärvien ympäri. Rantoja pitkin kulkee mielestäni aina paras reitti ;-) Kalat lienevät kalaisat, vaikkei meidän perhettämme olekaan koskaan siellä onnistanut. Osansa saaliittomuudelle lienee myös sillä seikalla, että olemme olleet melko harratelijamaisia satunnaiskalastajia. Järviin istutetaan kirjolohia kuitenkin säännöllisesti.

Järvien vesi on tumman sinistä (ainakin pilvettömällä säällä). Rantakivet uppoavat hetkessä näkymättömiin ja vesi on syvää... Tässäkin yksi rannan kivi on aivan pilvessä ;-)

Sateen jälkeen

Ukkosilma pauhasi eilen reippaana jotakuinkin yläpuolellamme. Ja sadetta riitti. Vaan sateen jälkeen oli taas kaunista, raikasta ja linnunlauluista... Ulkona kannatti käydä kävelemässä :-)

Rakennettua

Luonnon lisäksi Seurasaaressa on runsaasti vanhoja rakennuksia, joita on tuotu sinne eri puolilta Suomea.  Vain muutama rakennus on alunperinkin rakennettu juuri tänne. Rakennukset on esitelty hyvin opastetauluissa. Tässä vain murto-osa siitä, mitä siellä on nähtävää. Aika loppui aivan kesken ;-)

Kallion vetovoima

Rantakalliot ovat kova juttu minulle. Etenkin, jos kalliot ovat sileät ja 'istuttavat'. Vaikka olen kasvanut järvien lähellä ja siksi olen myös järvi-ihminen, rantakallio ja meri ovat vieläkin kovempi yhdistelmä. Ei hiekassakaan sinänsä ole mitään vikaa.

Olisin onnellinen saaristomerellä oman luodon omistajana, ihan siinä vain luodon päällä istuskellen... (Sateella tosin haluaisin sisätiloihin lämpimään ;-))

Saaressa on lampi...

Seurasaaressa on muutamakin lampi. Se oli hauska yllätys mihinkään etukäteen perehtymättömälle. Saaren opastuskartta kertoo sen ja paljon muutakin.

Ja vaikkei sitä tästä kartasta näe, niin parissa lammessa on myös oma saari :-)

Yhdessä lammessa uiskenteli telkkäemo poikastensa kanssa. Ne olivat minulle tämän kesän ensimmäiset telkänpoikaset :-) Suloisia...

Harakka johti muiden luo

Seurasaaren rantakalliot hurmasivat mieleni. Melkein jokaisella täytyi käydä tepastelemassa ja sileää pintaa ihailemassa :-) Ja yhdellä kalliolla sitten näin sen meriharakan, josta onnistuin saamaan myös kuvan. Hiiviskelin kameran kanssa yhä lähemmäksi.

Kun yritin hiippailla sen perässä vielä vähän lisää, sain kovaäänisen varoituksen. Ymmärsin varovaisena ihmisenä hyytyä heti paikoilleni.

Kalalokkinaarashan siellä pesänsä kanssa. Avoimesti ja kuitenkin piilossa. Ja isäntä lähellä valmiina hälytystehtäviin. Peruutin pian takaoikealle, sillä en tietenkään halunnut häiritä pesintää yhtään.

Turvamatkan päästä jatkoin kuvaamista. Lokkien ja meriharakan lisäksi viereisellä luodolla oli paljon muitakin lintuja, kuten joutsenia. Hanhikin taitaa vilahtaa kuvissa sorsan ja tiiran ohella. Sinisorsa tekee kyhmyjoutsenen kanssa peilinä samoja elkeitä kahdessa ensimmäisessä kuvassa... Kanadanhanhi lepää puolestaan auvoisesti jokaisessa kuvassa ;-) Silmä ja kamera lepäsivät :-)