Sorsanpoikasia! :-)

Kevään ensimmäinen sorsapoikueeni! En osannut odottaa tätä, etenkään kun kävin vain piipahtamassa lintutornilla. Ensin näin vilauksen ja hieman myöhemmin koko poikueen. Tässä kuva äidistä ja nuppusista... Elämä on ihanaa. Etenkin keväällä :-)

Kasvavat

Terveisiä myös Ainon ja Jannen poikasilta. Tällä kertaa pysyivät lammessa koko ajan, eivätkä tulleet nurmikolle tallustelemaan. Osaavat hienosti jo levätä vedessäkin, silmät lopsuivat kiinni tämän tästä :-)

Lampeen putoilee ensimmäisiä syksyn lehtiä. Lisäksi vedessä on runsaasti nyhdettyä heinää. Kaikki haluavat ruokkia joutsenia ja heinän tarjoaminen on lintujen kannalta parempi vaihtoehto kuin leivän tuputtaminen. Silti ruohosta sotkuinen lampi ei ole pelkästään ilo silmälle.

Sade ei saa minua hehkumaan...

Olen tyytyväinen, että näin kolea ja sateinen päivä tuli nyt eikä jokaisena heinäkuun päivänä. Siinä ehkä ne positiiviset näkökulmat tähän säähän. Muuten tämä keli, hämäryys ja viileys eivät saa parhaimpia puoliani esiin eivätkä optimismiani kukkimaan.

Värit katoavat hämärään ja aurinko nauraa totisesti partaansa pilvien takana. Hyvähän sen on pilvien yläpuolella olla säteilevä ja hehkeä...

Tässä on taiottava höyhenen keveä onnellisuuden tunne jostain muualta kuin tästä todellisuudesta. Täytyy pureutua muistikuviin ja haaveisiin.

Onneksi poikani terävät silmät huomasivat pihalta jotain mieltäni piristävää viikon verran ajamattoman ruohon seasta. Kuvasin ensin yläkerran ikkunasta, mutta matkaa oli ihan liikaa. Kun hiivin pihalle, se oli jo kuullut tuloni ja 'piiloutunut' ajamattoman nurmikon sekaan. Pieni se oli, ihan pirpana. Vaan mieleni piristyi hetkessä :-)

Pieni, hiljainen ja rauhallinen

Pieni, hiljainen ja rauhallinen kuvauskohde tällä kertaa. Oli ihan tyrkyllä siinä ja antoi kuvata kaikessa rauhassa. Kuin minua ja kameraa varten odottamassa verkkoaidan silmässä. Kirjosieppo (naaras tai poikanen)? Voi, tätä onnetonta lajituntemattomuuttani...

Ainon ja Jannen perhettä

Janne- ja Aino-joutsenet saivat tänäkin vuonna neljä poikasta. Kaksi pirteää pirpanaa on vielä hengissä. Toivottavasti  pikkupedot pysyvät jatkossa poissa ja poikaset saavat kasvaa rauhassa. Janne oli hieman ärtynyt ja varovainen, vaikkemme menneet edes kauhean lähelle. Vaan pitääpä sitä puolustuskannalla ollakin, kun joku ahdistelee omia poikasia.

Paikka on siis Aulangon puistometsä ja joutsenlampi. Klikkaamalla kuvia saat ne näkyviin hieman suurempina.

Huonokuntoisia teitä ja kauniita näkymiä

Keskiviikon matka jatkui venesatamasta satunnaisella valinnalla muualle Janakkalaan. Ehkä kävin siinä samalla muuallakin - en ole ihan varma... Tutustuin kauniisiin maisemiin, joita en päässyt kuvaamaan kapean ja äärimmäisen huonokuntoisen tiestön vuoksi. Kun kapeasta tiestä routa on kirjaimellisesti syönyt leijonanosan, ei jäljelle jää enää paikkaa, mihin pysäköidä auton.

Joutsenperheen kohdalla hieraisin silmiäni ja löysin siinä kohtaa parempilaatuiselta tietä myös jo pysähtymisvaraa. Auto sivuun ja kamera kohti pellon laitaa, jossa kahden uljaan valkoisen linnun lisäksi näkyi kolme pienempää harmaata lintua. Koko perhe koolla siis. Kaunista :-)

Liian hidas kuvaaja

Linnunpoikaset näyttävät jo vanhempiaan isommilta. Siivet suipossa nämä poikaset näyttivät silti kovin pieniltä. Niitä oli kolme, mutta hämäläisen nopeus havaita ja ymmärtää linnunpoikaset ja kaivaa kamera valmiusasentoon ei riitä näille nuorille. Hosumiseksi jäi, vaikka olivat NIII-IIN tyrkyllä...

Emosta en saanut kuvaa, joten arvailun varaan jää tämäkin lajimääritys. Tietääkö kukaan?

Hullu-Hilda

Ei saisi nimitellä, mutta sillä nimellä tätä nuorta riiviötä olen nyt päättänyt kutsua. Ihan meidän kesken vain, en kerro siitä muille tikoille.

Hullu-Hilda huutaa kovaa, käyttäytyy aggressiivisesti jopa omaa äitiään kohtaan ja täyttää pesäkolon aukon niin täydellisesti, ettei sen ohitse pääse antamaan ruokaa muille, vähemmän äänekkäille sisaruksille. Tuollainen lapsi olisi jokaisen äidin kauhukuva, mutta ehkä eläimiin pätee hieman erilaiset selviämisen säännöt kuin meihin ihmisiin.

Mutta Hilda ei kyllä lämpimiä tunteita sytytä. Ainakaan minussa.

Seuraava versio kehityksen askelista

Käpytikat ovat hyvää vertailumateriaalia kuvauksen kehittymisen suhteen. Lisäksi niiden pesä on helpottavan lähellä. Puhumattakaan siitä, kuinka innostavaa on seurata perheen elämää... On muuten isottelevaksi käynyt tuo poikasista vahvin.

Siis käpytikkoja siis. Kamerassa näyttivät hyviltä ja kuvankäsittelyssä ihan hyviltä. Saas nähdä, miltä äkkiseltään tänne käsittelemäni kuva näyttääkään. Aika on niin mahdottoman rajallista työelämän tahdissa. Etenkin, kun työmatkoihin joutuu käyttämään 3-4 tuntia päivässä...

Vaan tässä vertailua edelliseen käpytikkaotokseen. Terävyys parantunut. Värit?

Hanhia - tällä kertaa

Kävin kuvaamassa hanhia ja tikkoja. Itse asiassa menin kuvaamaan ensin sorsanpoikasia, mutta kanadanhanhet olivat tuoneet poikueensa aivan sorsan pesän viereen. Sorsat piileskelivät siis pääsääntöisesti heinikossa ja olivat varuillaan hanhien vuoksi.

Yksi naarassorsa teki oikein kunnon hyökkäyksen hanhen kimppuun, kun hanhi alkoi olla liian lähellä sorsien pesäpaikkaa. Hanhi perääntyi hieman ja sorsakin rauhottui.

Pari asetusta taas löydetty kamerasta kohdalleen, kyllä tämä tästä ;-) Klikkaamalla kuvat saa hieman suuremmiksi.

Kyllä, myös isä ruokkii lapsiaan

Myös isäkäpytikka ruokkii poikasiaan. Se askarrutti minua vielä aamulla, vaan ei enää. Varsinaisia pieniä kiljuhanhia nuo poikaset... Aivan mahdotonta meteliä. Kenellekään ei jäänyt pesäpaikka epäselväksi ;-)

Ja kamera sai lisää testikuvia. Muutamia olennaisia juttuja vielä hukassa, muuten sujuu jo paremmin. Sonyssä linssien zoomit kiertyvät eri suuntaan kuin Canonissa. Tule väännettyä kovin helposti ja automaattisesti zoomi kauimpaan mahdolliseen asentoon - ja kestää aina joitakin kuvia, ennen kuin tajuan sen. Mutta suunta siis parempaan päin :-)

Saaressa on lampi...

Seurasaaressa on muutamakin lampi. Se oli hauska yllätys mihinkään etukäteen perehtymättömälle. Saaren opastuskartta kertoo sen ja paljon muutakin.

Ja vaikkei sitä tästä kartasta näe, niin parissa lammessa on myös oma saari :-)

Yhdessä lammessa uiskenteli telkkäemo poikastensa kanssa. Ne olivat minulle tämän kesän ensimmäiset telkänpoikaset :-) Suloisia...

Joutsenia joutsenlammella

Sade tarjoaa mahdollisuuden kuvienkäsittelyyn :-) Pääsin käymään läpi Aulangon joutsenten Ainon ja Jannen perheen kuvia. Neljää terhakkaa joutsenlasta oli kuvaamassa muutama muukin touristi...

Poikasia - Babies

Rannalla oli varttuneempiakin poikueita, mutta näitä minä sitten juutuin kuvaamaan. Suosikkikuvani vaihtuu koko ajan, ovathan kuvat niin tuoreita. Mikä miellyttää eniten sinun silmääsi ja miksi?