Joillekin syksyn tulo on yhtä juhlaa

Syksyn myötä urossorsat vaihtavat ylleen juhlahöyhenet ja sulat. Jonkin aikaa ne näyttävät säälittäviltä, kunnes puku muotoutuu kasaan. Kesällähän uros näyttää melkein samanlaiselta kuin naaras. Vatsassa ja pyrstössä on uroksella hieman enemmän valkoista. Mutta tässä syksyä juhlistava uros muutosvaiheessaan ja leppoisasti lepäävä naaras.

Olen ollut huomaavinani, että sorsan silmäluomi olisi silmän alapuolella ja nousisi silmän kiinni mennessä alhaalta ylös. Olenkohan oikeassa vai huijaavatko silmäni?

Kyllä, myös isä ruokkii lapsiaan

Myös isäkäpytikka ruokkii poikasiaan. Se askarrutti minua vielä aamulla, vaan ei enää. Varsinaisia pieniä kiljuhanhia nuo poikaset... Aivan mahdotonta meteliä. Kenellekään ei jäänyt pesäpaikka epäselväksi ;-)

Ja kamera sai lisää testikuvia. Muutamia olennaisia juttuja vielä hukassa, muuten sujuu jo paremmin. Sonyssä linssien zoomit kiertyvät eri suuntaan kuin Canonissa. Tule väännettyä kovin helposti ja automaattisesti zoomi kauimpaan mahdolliseen asentoon - ja kestää aina joitakin kuvia, ennen kuin tajuan sen. Mutta suunta siis parempaan päin :-)

Koko touhu

Tämä on niitä asioita, joissa ainakaan minun silmäni ei pysy mukana. Meteli on huikea ja fasaani pölisee ja sitten koko homma onkin jo ohi. Kauemmas kuuluu fasaanin laulu (tai huuto), mutta läheltä kuultuna siipien aiheuttama metakka on ehkä jopa kovaäänisempi.

Vasta näistä kuvista itsekin huomasin, miten fasaanin asento muuttuu viestintähetken aikana. Kiljunnan aikaan oikaistaan koivet oikein suoriksi, ollaan melkein varpaillaan (vaikka se ei näy juuri tästä kuvasta kaikkein parhaiten) ja kurkku kohti taivasta. Siipien pölinän aikaan ei tarvitse selvästikään enää varvistella. Loppuvaiheessa aikasemmin alhaalla ollut pyrstö nousee komeasti pystyyn lähinnä kai pään laskeutuessa alemmas. Ilman valokuvia en ole erottanut oikeastaan kuin tuon kaulan kurkottelun ja siipien pölinän...

Vaatimattomuus kaukana

Päivän sää parani iltaa kohti. Töiden jälkeen karkasinkin kameran kanssa hetkeksi ulos ihailemaan upeaa keliä. Jäin jumiin fasaaniuroon kanssa. Se oli tomera, kovaääninen ja lievästi sanottuna kukkoileva ;-) Se ei kainostellut eikä heittäytynyt hetkeksikään vaatimattomaksi. Hyvä niin, sillä koko muu luonto karjui ja melskasi aivan yhtä huomiota herättävästi. Kukin oli paikkansa ansainnut ja omaa perhettään / reviiriään puolusti. Talven ujostelevista otuksista ei ollut jälkeäkään tämän alkukesän show:n keskellä. Ja minä nautin :-)

Lisää kevään merkkejä - More signs of spring

Lämmin päivä houkutti kävelemään, vaikkei yskä osoita mitään merkkejäkään paranemisestaan. Rauhallinen kävely auringon paisteessa tarjosi samalla päivän luontoelämyksen. Kaksi fasaaniukkoa ottivat mittaa toisistaan, välillä jopa kuvausetäisyydellä. Kyllä tämäkin on ihan varma kevään merkki: auringon paistetta ja hormonihörhöissä kukkoilevia lintuja. Kevättä se on... :-)

Tämä kaupunki ei ole riittävän iso meille molemmille - This town isn't big enough for both of us

Koira katseli lenkillä ollessamme tapahtumia uteliaana. Tien reunassa yhden naapurin tontin pensasaidan luona nämä uroot ottivat mittaa toisistaan.

These two pheasant guys were fighting between a neighbour's garden and the road next to it. Our puppy was a bit confused while staring at them.