Tytär teki ystävälleni voimamuffinssit, minä voimasukat. Ne molemmat auttoivat kuulemma hyvin, hyvä niin :-) Voimasukat on tehty hyvästä langasta paljolla rakkaudella ja muutamalla puikolla - siinä niiden salaisuus.
(Ihania ja helppoja lankoja nykyään...)
tiistai 31. joulukuuta 2013
maanantai 30. joulukuuta 2013
Pilkahdus :-)
Ensimmäinen työpäivä joulun jälkeen. Aurinko paistaa pilkahti rakennusten takaa heijastuksena muutamaan otteeseen kuin juhlan kunniaksi ;-) Valon häivähdys oli hetkessä ohi, mutta onneksi pilkahduksia oli useampia.
Illaksi sääennuste näytti piletöntä ja ehdin jo suunnitella kuutamon kuvaamista. Äsken kuitenkin taivas oli vielä ihan pilvessä.
Ihanaa oli nähdä hieman valoa pitkän pilvisen jakson jälkeen. Usko siihen, että tilanne muuttuu vielä paremmaksi, palaa kummasti. Iloisia auringon pilkahduksia!
Illaksi sääennuste näytti piletöntä ja ehdin jo suunnitella kuutamon kuvaamista. Äsken kuitenkin taivas oli vielä ihan pilvessä.
Ihanaa oli nähdä hieman valoa pitkän pilvisen jakson jälkeen. Usko siihen, että tilanne muuttuu vielä paremmaksi, palaa kummasti. Iloisia auringon pilkahduksia!
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Voimamuffinsseja
Tytär teki rakkaalle ystävälleni voimamuffinsseja. Ystävä ilahtui ja kehui niitä herkullisiksi. Minä tiedän, että ne ovat jumalaisen makuisia. Siksi niistä voimaa saakin ;-)
lauantai 28. joulukuuta 2013
Pimeän virittämää
Mies sai joululahjaksi nuorisolta kuntopyörän. Lainasin sitä jo tänään. Hiki tuli pintaan samalla, kun katselin televisiosta mäkiviikon karsintahyppyjä. Tuli ihan voittajaolo ;-) Pimeä sateinen sää kun ei kutsu yhtään ulkoilemaan.
Yritän nyt joulun jälkeen pitää hieman parempaa huolta itsestäni kuin ennen. Minullakin on vain tämä yksi kroppa ja sen pitäisi pysyä käyttökelpoisena koko elämän ajan. Huoltamatta se ei selvästikään pysy juhlakelpoisena, joten josko ryhtyisin niihin huoltotehtäviin.
Pieni liikunnan lisääminen ja laiskimpien lihasryhmien aktivoiminen on hyvä alku. Lisäksi ajattelin kiinnittää ihan aavistuksen verran enemmän huomiota siihen, mitä laitan suuhuni ja milloin. En aloita uutta elämää, kaivan vain hitusen vanhoja hyviä elämäntapoja esiin ja opettelen muutaman uuden.
Jos ryhdyn postailemaan tänne kuvia itsestäni, erityisesti kuntoiluun liittyviä kuvia, palauttakaa minut maan pinnalle. Se ei ole ollut minua tähän asti ja soisin sen asian pysyvän ennallaan.
Toki on sitten olemassa sellaisia ihmistyyppejä, joille samanlainen toiminta on ihan luonnollista ja normaalia. Mutta jollen saa edes profiilikuvaani uusittua kerran vuodessa, miksi alkaisin esittelemään täällä ihoani ja ruumiinosiani? Ei sovi kuvaan, ei ollenkaan.
Kiva muutenkin saada pääkoppansa sisään uusia haasteita, kun sää tuppaa olemaan, mitä se nyt tähän vuodenaikaan väistämättä on. Joululahjaksi en saanut neulottua yhtään sukkaparia, jouluaaton jälkeen olen neulonut jo kaksi paria - taas jotain, mitä tehdä pimeällä sadesäällä neljän seinän sisällä.
Tsemppiä pimeyteen!
Yritän nyt joulun jälkeen pitää hieman parempaa huolta itsestäni kuin ennen. Minullakin on vain tämä yksi kroppa ja sen pitäisi pysyä käyttökelpoisena koko elämän ajan. Huoltamatta se ei selvästikään pysy juhlakelpoisena, joten josko ryhtyisin niihin huoltotehtäviin.
Pieni liikunnan lisääminen ja laiskimpien lihasryhmien aktivoiminen on hyvä alku. Lisäksi ajattelin kiinnittää ihan aavistuksen verran enemmän huomiota siihen, mitä laitan suuhuni ja milloin. En aloita uutta elämää, kaivan vain hitusen vanhoja hyviä elämäntapoja esiin ja opettelen muutaman uuden.
Jos ryhdyn postailemaan tänne kuvia itsestäni, erityisesti kuntoiluun liittyviä kuvia, palauttakaa minut maan pinnalle. Se ei ole ollut minua tähän asti ja soisin sen asian pysyvän ennallaan.
Toki on sitten olemassa sellaisia ihmistyyppejä, joille samanlainen toiminta on ihan luonnollista ja normaalia. Mutta jollen saa edes profiilikuvaani uusittua kerran vuodessa, miksi alkaisin esittelemään täällä ihoani ja ruumiinosiani? Ei sovi kuvaan, ei ollenkaan.
Kiva muutenkin saada pääkoppansa sisään uusia haasteita, kun sää tuppaa olemaan, mitä se nyt tähän vuodenaikaan väistämättä on. Joululahjaksi en saanut neulottua yhtään sukkaparia, jouluaaton jälkeen olen neulonut jo kaksi paria - taas jotain, mitä tehdä pimeällä sadesäällä neljän seinän sisällä.
Tsemppiä pimeyteen!
Tässä aiheeseen täysin, kokonaan liittymätön kuva :-) Pari päivää sitten näkyi vielä oravia... |
perjantai 27. joulukuuta 2013
Rauha on hyvä asia muulloinkin kuin jouluna
Joulurauha on vielä täällä, vaikka arki on alkanutkin. Lomapäivä auttaa säilyttämään rauhoittuneen taajuuden. Kun kelikään ei kutsu valokuvaamaan, täytyy elämää kurkistella eri näkökulmasta.
Hautausmaalla kohtaa aina elämän rajallisuuden, vaikka se (rajallisuus) muistuttaa itsestään ikävän usein muulloinkin. Rajallisuus kannustaa olemaan kiitollinen siitä, mitä on täksi päiväksi saanut. Huomiselle kukaan ei kuitenkaan edes lupaa mitään. Rajallisuus siirtää huomion tulevaisuuteen suuntautuvasta jossittelusta lähemmäs, ihan tähän päivään.
Ihanaa oli olla tämä päivä lomalla perheen kanssa, vaikkei valokuvaamaan päässytkään. Tässä voi ihan rauhassa ruokkia sisäänsä jäänyttä joulurauhaa viipymään pitempään. Kiire on kuitenkin äärimmäisen harvoin ihan aitoa. Useimmiten vain meidän itsemme synnyttämää.
Rauhallista viikonloppua :-)
Hautausmaalla kohtaa aina elämän rajallisuuden, vaikka se (rajallisuus) muistuttaa itsestään ikävän usein muulloinkin. Rajallisuus kannustaa olemaan kiitollinen siitä, mitä on täksi päiväksi saanut. Huomiselle kukaan ei kuitenkaan edes lupaa mitään. Rajallisuus siirtää huomion tulevaisuuteen suuntautuvasta jossittelusta lähemmäs, ihan tähän päivään.
Ihanaa oli olla tämä päivä lomalla perheen kanssa, vaikkei valokuvaamaan päässytkään. Tässä voi ihan rauhassa ruokkia sisäänsä jäänyttä joulurauhaa viipymään pitempään. Kiire on kuitenkin äärimmäisen harvoin ihan aitoa. Useimmiten vain meidän itsemme synnyttämää.
Rauhallista viikonloppua :-)
torstai 26. joulukuuta 2013
Kissoja tapaninpäivänä...
Valon puute vaikeuttaa kuvaamista. Eikä kuvattavaa edes ole. Mutta tulipas käveltyä, se on aina itseensä investoimista.
En löytänyt varpusta jouluaamuna, mutta löysin pajunkissoja tapaninpäivänä. Tuuli ei yhtään helpottanut kuvaamista, mutta jotain todisteita muistikortille kuitenkin tallentui. Onpa tämäkin joulua... ;-)
En löytänyt varpusta jouluaamuna, mutta löysin pajunkissoja tapaninpäivänä. Tuuli ei yhtään helpottanut kuvaamista, mutta jotain todisteita muistikortille kuitenkin tallentui. Onpa tämäkin joulua... ;-)
Puolipilvistä?
Sääennuste näytti ensin hämäävän hyvältä. Onneksi olen oppinut vihdoin tarkastelemaan näitä ennustuksia hieman tarkemmin. Esim. Iltalehden sivuilla Hämeenlinnan sääennusteeseen luvataan päivälle puolipilvistä. Mutta kun katsoo tarkemmin:
Pilvisyysprosentti on huikea! Jos pilvisyysprosentti on 85%, onko muka kyse puolipilvisyydestä? Sitäpaitsi taivas on todellisuudessa 100% pilvinen, ei minkäänlaista lupaustakaan valon pilkahduksista...
Huomiselle päivälle sama sääennuste lupaa 100% pilvisyyttä. Keinuvan ja innostavan luontokuvauksen tilalle täytyy todellakin suunnitella jotain aivan muuta.
Ilmatieteenlaitoskin lupailee tänne täksi päiväksi puolipilvistä. Kuka piilotti auringon? Huomiseksi luvataan rehellistä sadetta, ei mitään korulauseita.
Forecan säätiedot tietävät kertoa, että Sarylakhissa, Venäjällä olisi -50 astetta. Ehkä tämä "puolipilvisyys" kelpaa sitten kuitenkin, jos näistä kahdesta pitäisi valita...
Jospa tuonne ulos pitäisi sittenkin tässä vielä mennä, kun ei vielä edes sada. Tapaninpäivän kävelyä kameran kanssa.
Leppoisaa Tapaninpäivää!
Pilvisyysprosentti on huikea! Jos pilvisyysprosentti on 85%, onko muka kyse puolipilvisyydestä? Sitäpaitsi taivas on todellisuudessa 100% pilvinen, ei minkäänlaista lupaustakaan valon pilkahduksista...
Huomiselle päivälle sama sääennuste lupaa 100% pilvisyyttä. Keinuvan ja innostavan luontokuvauksen tilalle täytyy todellakin suunnitella jotain aivan muuta.
Ilmatieteenlaitoskin lupailee tänne täksi päiväksi puolipilvistä. Kuka piilotti auringon? Huomiseksi luvataan rehellistä sadetta, ei mitään korulauseita.
Forecan säätiedot tietävät kertoa, että Sarylakhissa, Venäjällä olisi -50 astetta. Ehkä tämä "puolipilvisyys" kelpaa sitten kuitenkin, jos näistä kahdesta pitäisi valita...
Jospa tuonne ulos pitäisi sittenkin tässä vielä mennä, kun ei vielä edes sada. Tapaninpäivän kävelyä kameran kanssa.
Leppoisaa Tapaninpäivää!
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Rauhaisaa...
Joulu on sujunut leppoisasti, ikäviä yllätyksiä ei ole mahtunut joukkoon. Tyttären kanssa käytiin tänään illalla läheisellä hautausmaalla, se tuntuu sopivan meidän joulurauhoittumiseemme hyvin vuosi toisensa jälkeen.
Päivät ovat harmaita, mutta tunnelma kotona on ihana. Leppoisaa joulun jatkoa kaikille!
tiistai 24. joulukuuta 2013
24. luukku
Jouluaatto ja kalenterin viimeinen luukku. Jännityksellä odotan aaton kulkua. Elämä ei koskaan suju, niinkuin on suunnitellut. Tämän aaton suunnitelmat on tehty, mutta toteutus riippuu muustakin kuin omasta tahdosta. Nyt tulee sellainen jouluaatto kuin on tullakseen.
Ruokahuolia ei ainakaan tule, sen takaa tyttären käden jälki. Hyvää seuraakin on luvassa: perhe on koolla ja anopinkin pitäisi saapua seuraamme toviksi.
Hyvää tahtoa on ilmassa käsin kosketeltavan paljon. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi kokisi turvallisen joulun. Samoin toivon, että mahdollisimman harva joutuisi olemaan yksinään oman tahtonsa vastaisesti. Jospa joku tervehtisi edes kortilla, puhelimella tai fb:llä. Ajatuskin on lähellä olemista.
Jokainen viettää joulun omalla tavallaan. Ihanaa joulua Sinulle! Juuri sellaista kuin haluat :-)
Ruokahuolia ei ainakaan tule, sen takaa tyttären käden jälki. Hyvää seuraakin on luvassa: perhe on koolla ja anopinkin pitäisi saapua seuraamme toviksi.
Hyvää tahtoa on ilmassa käsin kosketeltavan paljon. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi kokisi turvallisen joulun. Samoin toivon, että mahdollisimman harva joutuisi olemaan yksinään oman tahtonsa vastaisesti. Jospa joku tervehtisi edes kortilla, puhelimella tai fb:llä. Ajatuskin on lähellä olemista.
Jokainen viettää joulun omalla tavallaan. Ihanaa joulua Sinulle! Juuri sellaista kuin haluat :-)
maanantai 23. joulukuuta 2013
23. luukku
Kauneimmat joululaulut eilen illalla sytyttivät joulurauhan lopullisesti. Tyttären kanssa laulettiin joululauluja melkein kaksi tuntia. Kirkossa oli hyvin tilaa, sillä joululaulumaraton kesti koko päivän ja illan.
Mies lähti äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle viemään apen haudalle joulukynttilöitä. Se merkitsee pyörätuolissa liikkuvalle anopille paljon. Samaisella haudalla anoppi sai hieman yli vuosi sitten ensimmäisen vakavan sairauskohtauksensa ja päätyi sairaalaan pitkäksi ajaksi. Tunteikas reissu siis.
Tytär häärii ruokapatojen ääressä, poika nukkuu vielä (toivottavasti onnellisena ;-)). Minä fiilistelen vielä, menen varmasti kohta keittiön katsomaan, josko voisin olla hyödyksi. Leppoisa, joulurauhan huurustama tunnelma :-)
Töissä keskustelivat siitä, mikä ruoka kuuluu kunkin mielestä aivan ehdottomasti jouluun. Joku ei osannut (tai halunnut) kuvitella jouluansa ilman herneitä. Minun tyttäreni haluaa sitrushedelmiä. Niitä on tainnut talo aina pullistella joulun aikaan, vaikken ole itse siihen kiinnittänytkään huomiota. Tänä vuonna sitruksia on runsaasti - ihan tarkoituksella. Tällä kelillä ne säilyvät mainiosti verannan pöydällä juuri sopivassa viileydessä.
Enää yksi yö...
Mies lähti äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle viemään apen haudalle joulukynttilöitä. Se merkitsee pyörätuolissa liikkuvalle anopille paljon. Samaisella haudalla anoppi sai hieman yli vuosi sitten ensimmäisen vakavan sairauskohtauksensa ja päätyi sairaalaan pitkäksi ajaksi. Tunteikas reissu siis.
Tytär häärii ruokapatojen ääressä, poika nukkuu vielä (toivottavasti onnellisena ;-)). Minä fiilistelen vielä, menen varmasti kohta keittiön katsomaan, josko voisin olla hyödyksi. Leppoisa, joulurauhan huurustama tunnelma :-)
Töissä keskustelivat siitä, mikä ruoka kuuluu kunkin mielestä aivan ehdottomasti jouluun. Joku ei osannut (tai halunnut) kuvitella jouluansa ilman herneitä. Minun tyttäreni haluaa sitrushedelmiä. Niitä on tainnut talo aina pullistella joulun aikaan, vaikken ole itse siihen kiinnittänytkään huomiota. Tänä vuonna sitruksia on runsaasti - ihan tarkoituksella. Tällä kelillä ne säilyvät mainiosti verannan pöydällä juuri sopivassa viileydessä.
Enää yksi yö...
Tunnisteet:
hautakynttilä,
joulukalenteri,
sitrukset
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
22. luukku
Kun lapset olivat pieniä, aloitin seuraavan joulun valmistelun aina jo edellisen päätyttyä. Olin ajoissa ja joulustressi jäi minimiin. Hyvää mieltäkin riitti joulun merkeissä koko vuoden ajan.
Muutaman viimeisen vuoden ajan olen ollut myöhässä ja vielä enemmän myöhässä joulun valmistelujen kanssa. Tytär on touhunnut minunkin edestäni, mutta se ei ole sammuttanut joulun alla heräävää paniikkiani siitä, etten ole hoitanut juuri mitään omalta osaltani. Ainoa tapa lievittää stressiä on pistää tuulemaan.
Tytär on koristellut taloa ja siivoillut, meillä on kovin valmista siinä mielessä. Ruokaostokset on nyt tehty ja lahjatkin ovat viittä vaille hanskassa. Eilen aamulla tilanne oli vielä aivan toinen.
On paljon helpompi olla suorittamatta, kun asiat ovat hoidossa. Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamulla kuitenkin paljon virkeämpi ja hyväntuulisempi kuin eilen samaan aikaan. Otinpa pari kuvaakin ja aion ottaa iitä vielä lisää tänään ja lähipäivinä. Kuvaamattomuus on myös kiristänyt pinnaa - sen kautta tuleva rentoutus on jäänyt saamatta.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa risukasaankin, vaikka paksu pilviverho yrittää kaiken valon piilottaakin. Leppoisaa adventtia!
Muutaman viimeisen vuoden ajan olen ollut myöhässä ja vielä enemmän myöhässä joulun valmistelujen kanssa. Tytär on touhunnut minunkin edestäni, mutta se ei ole sammuttanut joulun alla heräävää paniikkiani siitä, etten ole hoitanut juuri mitään omalta osaltani. Ainoa tapa lievittää stressiä on pistää tuulemaan.
Tytär on koristellut taloa ja siivoillut, meillä on kovin valmista siinä mielessä. Ruokaostokset on nyt tehty ja lahjatkin ovat viittä vaille hanskassa. Eilen aamulla tilanne oli vielä aivan toinen.
On paljon helpompi olla suorittamatta, kun asiat ovat hoidossa. Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamulla kuitenkin paljon virkeämpi ja hyväntuulisempi kuin eilen samaan aikaan. Otinpa pari kuvaakin ja aion ottaa iitä vielä lisää tänään ja lähipäivinä. Kuvaamattomuus on myös kiristänyt pinnaa - sen kautta tuleva rentoutus on jäänyt saamatta.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa risukasaankin, vaikka paksu pilviverho yrittää kaiken valon piilottaakin. Leppoisaa adventtia!
lauantai 21. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
torstai 19. joulukuuta 2013
19. luukku
Joulutouhut hiipivät - tai siis vyöryvät - arkeeni. Eilen illalla alistuin käymään kaupoissa pukin uskollisena pikkuapurina. Ei sujunut, ei. En löytänyt juurikaan, mitä halusin, mutta kynttilöitä riittää nyt tässä perheessä jouluun asti vaikka kuinka polteltaisiin niitä urakalla ;-)
Kamera oli mukana töissä. Ihan turhaan, jos matkustelua Hämeenlinnan ja Helsingin välillä ei lasketa mukaan. Eikä sitä kannata laskea, sillä kamera on käynyt Helsingissä varsin usein.
Ei uusia kuvia siis, mutta leikittelenpä oman koirulaisen pukemisyrityksillä, joita olen valkokuvauksen nimissä harrastanut. Koira on alistunut ja ollut nöyrä, mutta harvemmin näyttänyt kukoistavalta. Pitäisiköhän sitä jo oppia, ettei hänestä ole rekvisiitaksi ;-)
Kaikkea sekin koirarassu on näiden vuosien mittaan kärsinyt. Tässä vain pieniä maistiaisia...
Kamera oli mukana töissä. Ihan turhaan, jos matkustelua Hämeenlinnan ja Helsingin välillä ei lasketa mukaan. Eikä sitä kannata laskea, sillä kamera on käynyt Helsingissä varsin usein.
Ei uusia kuvia siis, mutta leikittelenpä oman koirulaisen pukemisyrityksillä, joita olen valkokuvauksen nimissä harrastanut. Koira on alistunut ja ollut nöyrä, mutta harvemmin näyttänyt kukoistavalta. Pitäisiköhän sitä jo oppia, ettei hänestä ole rekvisiitaksi ;-)
Kaikkea sekin koirarassu on näiden vuosien mittaan kärsinyt. Tässä vain pieniä maistiaisia...
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
18. luukku
Osuin saunan rantaan siten, etten häirinnyt ketään. Hyvä tilaisuus kuvata kovasti käytettyä avantoa. Eksoottista minulle, jonka mielestä vesi on aivan liian kylmää uitavaksi keskellä lämmintä kesääkin, mutta tunnen monia itseäni rohkeampia ihmisiä. Jotka siis uivat avannossa.
Tavallisesti törmään saunan lähelle juuri silloin, kun siellä on saunojia ja uimareita. Silloin ei viitsi kameran kanssa edes lähestyä, kun ei ole kenenkään kanssa asiasta etukäteen sopinut. Uudelleen pitää silti mennä paksumman jään aikaan. Jospa saisi sovittua jonkun uimarin kuvauksenkin... :-)
Virkistävää keskiviikkoa!
Tavallisesti törmään saunan lähelle juuri silloin, kun siellä on saunojia ja uimareita. Silloin ei viitsi kameran kanssa edes lähestyä, kun ei ole kenenkään kanssa asiasta etukäteen sopinut. Uudelleen pitää silti mennä paksumman jään aikaan. Jospa saisi sovittua jonkun uimarin kuvauksenkin... :-)
Virkistävää keskiviikkoa!
tiistai 17. joulukuuta 2013
17. luukku
Sunnuntain harmaudessa kuvattavaa ei juuri löytynyt. Tämä kiireinen kurre ehti pysähtymään ruokailemaan siksi aikaa, että sain keittiön ikkunan läpi napattua kuvan. Pääosan ajasta se hosui kuitenkin niin touhukkaana, ettei kuvista tullut kelvollisia. Kun oravan oma massu oli saanut riittävästi ruokaa, se alkoi pakonomaisen ruuanhamstrauksen: Suu ja posket mahdollisimman nopeasti täpötäyteen ja sitten kiireen vilkkaa piilopaikkaa etsimään. Usein se löytyi parin metrin päästä vireisen kuusen latvuksen alta. Sinne kaivettiin kuoppaa, tungettiin kovalla touhulla suun sisältö sinne ja tietenkin peiteltiin ja taputeltiin paikka siistiksi.
Ja sitten jälleen yhtä kovalla kiireellä suu täyteen ja kovalla vauhdilla ensin satunnaista säntäilyä edestakaisin, kunnes jollain menetelmällä joku suunta valikoitui oikeaksi. Vauhdilla sitten siihen suuntaan muonaa piilottamaan. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Hyvinhän noin saa itsensä työllistettyä. Etenkin kun välillä omaksi hämmästyksekseen löysi ruokaa maan alta (aiemmasta piilosta), josta ruoka piti tietenkin kerätä talteen ja piilottaa johonkin oikein hyvään paikkaan - siihen lähelle ;-)
Touhukasta tiistaipäivää sinulle :-)
Ja sitten jälleen yhtä kovalla kiireellä suu täyteen ja kovalla vauhdilla ensin satunnaista säntäilyä edestakaisin, kunnes jollain menetelmällä joku suunta valikoitui oikeaksi. Vauhdilla sitten siihen suuntaan muonaa piilottamaan. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Hyvinhän noin saa itsensä työllistettyä. Etenkin kun välillä omaksi hämmästyksekseen löysi ruokaa maan alta (aiemmasta piilosta), josta ruoka piti tietenkin kerätä talteen ja piilottaa johonkin oikein hyvään paikkaan - siihen lähelle ;-)
Touhukasta tiistaipäivää sinulle :-)
maanantai 16. joulukuuta 2013
16. luukku
Joskus järven vesi jäätyy rauhassa ja tyynessä. Silloin sen pakkaskuviot ovat kovin geometrisia. Välillä tuuli on kovempaa ja vesi jäätyy pitkin liikettä. Nyt lumien sulamisen myötä järvien ohuille jäillekin oli kerääntynyt vettä. Sitten tuli Seija-myrsky ja pakkanen. Sillä tavalla minä tulkkaan Ahveniston rantojen vähemmän geometrista jääpeitettä.
Kaunista jäätä tämäkin. Aurinko paisteli harjun puiden latvoihin, järven pinnalle se ei yltänyt. Vähäisen lisääntyneen valon näkee kuitenkin jään heijastuksista. Valoa on, vaikkei sitä kuvasta heti huomaa :-)
Mahdottoman mukavaa maanantaipäivää!
Kaunista jäätä tämäkin. Aurinko paisteli harjun puiden latvoihin, järven pinnalle se ei yltänyt. Vähäisen lisääntyneen valon näkee kuitenkin jään heijastuksista. Valoa on, vaikkei sitä kuvasta heti huomaa :-)
Mahdottoman mukavaa maanantaipäivää!
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
15. luukku
Onneksi eilen oli kaunis ilma ja ulkona kävely kutsui. Auringonkin näin moneen otteeseen :-)
Eilen oli melko lumetonta, meidän lumipeitteemme oli vihdoin sulanut. Pari lumiukkoa silti löysin kävelyreissullani. Ensimmäisen rakentamista pääsin seuraamaan viime viikonloppuna. Hienosti se oli vieläkin pystyssä. Toisen lumiukon löysin paluumatkallani läheisen päiväkodin pihalta.
Yön aikana on satanut taas kevyt lumipeite, joka vahvistuu tasaisella lumisateella paraikaa.
Terveisiä hämäläisltä lumiukoilta :-)
Eilen oli melko lumetonta, meidän lumipeitteemme oli vihdoin sulanut. Pari lumiukkoa silti löysin kävelyreissullani. Ensimmäisen rakentamista pääsin seuraamaan viime viikonloppuna. Hienosti se oli vieläkin pystyssä. Toisen lumiukon löysin paluumatkallani läheisen päiväkodin pihalta.
Yön aikana on satanut taas kevyt lumipeite, joka vahvistuu tasaisella lumisateella paraikaa.
Terveisiä hämäläisltä lumiukoilta :-)
lauantai 14. joulukuuta 2013
14. luukku
Eilen oli vihdoin aurinkoinen päivä! Työpäivän keskellä ilmoista nauttiminen jää vähille, sillä suora auringonpaiste ei näy minun työhuoneeseeni, vaan aurinko jää naapuritalon taakse. Kun ei ollut mitään tähdellistä asiaa uloskaan, täytyi tyytyä sinisen taivaan ja heijastusten heijastusten tuijotteluun. Iloa riitti niissäkin :-)
Aurinko heijastuu johonkin talomme taakse ja tuo heijastus näkyy puolestaan auringon edessä olevan talon ikkunoista oikeaan kellonaikaan. Avasin huoneeni pienen tuuletusikkunan ja kuvasin päiväni parhaat hetket teillekin. Onneksi tänäänkin pitäisi olla kaunista. Tänään ehkä ehtii näkemään jopa auringon :-)
Ihanaa lauantaita!
Aurinko heijastuu johonkin talomme taakse ja tuo heijastus näkyy puolestaan auringon edessä olevan talon ikkunoista oikeaan kellonaikaan. Avasin huoneeni pienen tuuletusikkunan ja kuvasin päiväni parhaat hetket teillekin. Onneksi tänäänkin pitäisi olla kaunista. Tänään ehkä ehtii näkemään jopa auringon :-)
Ihanaa lauantaita!
Tunnisteet:
aurinko,
heijastus,
joulukalenteri,
Pasila
perjantai 13. joulukuuta 2013
13. luukku
Nyt täytyy lainata vanhaa kuvaa. Kamera on ollut töissä mukana useaan otteeseen, mutta Pasilan harmaassa sumussa ei ole ollut mitään mieltä virkistävää joulukalenterikuvattavaa. Sumun keskellä törröttävät kerrostalot harmaata taivasta vasten himmeässä valossa eivät ole joulukalenteria varten.
Perjantaille ja lauantaille luvattiin taivaaseen valon mentäviä aukkoja. Saas nähdä, miten lupaukset pitävät. Sillä aikaa hoivataan jouluvirettä ajatuksissamme. Rauhallista perjantaita!
Perjantaille ja lauantaille luvattiin taivaaseen valon mentäviä aukkoja. Saas nähdä, miten lupaukset pitävät. Sillä aikaa hoivataan jouluvirettä ajatuksissamme. Rauhallista perjantaita!
torstai 12. joulukuuta 2013
12. luukku
Viikonlopun harmaa sää jätti kuvausmielessä paljon toivomisen varaa. Muuten ei voi juurikaan harmitella. Oravatkin kävivät taas tyrkyllä, mutta lähtivät heti kännykkäni pirahdettua soimaan. Olin juuri käynyt lisäämässä ruokapaikalle talipalleroita ja pähkinöitä ja ainakin oravalle pähkinät maistuivat.
Toivoa sopii, että pilvisyys hellittäisi jossain vaiheessa. Pienikin valomäärä hellisi niin ihanasti...
Toivoa sopii, että pilvisyys hellittäisi jossain vaiheessa. Pienikin valomäärä hellisi niin ihanasti...
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
11. luukku
Eilisessä paikallislehdessä oli kauneimpien joululaulujen aikataulu. Olemme tyttären kanssa pitäneet ne jo useamman vuoden yhteisessä ohjelmassamme. Tämä vuosi seuraa siinä suhteessa vanhoja kaavoja.
Olen intohimoinen laulaja, vaikka se harrastus on saanutkin väistyä hieman takavasemmalle valokuvauksen alta. Laulaminen on silti edelleen yksi elämän parhaista iloista. Olen opiskellut laulua laulutunneilla yksin ja ryhmissä, olen laulanut kuoroissa ja painottanut kouluaikana opinnot musiikin suuntaan.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä laulamisesta ja sen ilosta. Tunnelmassa on jotain jouluistakin jouluisempaa, kun väki laulaa (enimmäkseen) yhteen ääneen joululauluja kirkon täpötäysillä penkkiriveillä. Nyt täytyy laittaa aikataulu muistiin, jotta ehdimme sinne silloin, kun olo on kaikkein rennoin ja kiireettömin.
Olen intohimoinen laulaja, vaikka se harrastus on saanutkin väistyä hieman takavasemmalle valokuvauksen alta. Laulaminen on silti edelleen yksi elämän parhaista iloista. Olen opiskellut laulua laulutunneilla yksin ja ryhmissä, olen laulanut kuoroissa ja painottanut kouluaikana opinnot musiikin suuntaan.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä laulamisesta ja sen ilosta. Tunnelmassa on jotain jouluistakin jouluisempaa, kun väki laulaa (enimmäkseen) yhteen ääneen joululauluja kirkon täpötäysillä penkkiriveillä. Nyt täytyy laittaa aikataulu muistiin, jotta ehdimme sinne silloin, kun olo on kaikkein rennoin ja kiireettömin.
tiistai 10. joulukuuta 2013
10. luukku
Sunnuntaina näin punatulkkuparven. Se laskeutui ensin naapurin korkeaan kuuseen ja siirtyi siitä pihan koivuun. Joukossa taisi olla yksi viherpeippokin. Osa kävi välillä herkuttelemassa mongolianvaahteran siemenillä ja vaahterakin kävi päivystyspaikaksi. Sää oli hämärä ja pilvinen, joten kuvat eivät ole kaksisia. Etenkään, kun linnut eivät malttaneet tulla yhtään matalammalle. Mukavia joulunalusvieraita silti :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)