24. luukku

Jouluaatto ja kalenterin viimeinen luukku. Jännityksellä odotan aaton kulkua. Elämä ei koskaan suju, niinkuin on suunnitellut. Tämän aaton suunnitelmat on tehty, mutta toteutus riippuu muustakin kuin omasta tahdosta. Nyt tulee sellainen jouluaatto kuin on tullakseen.

Ruokahuolia ei ainakaan tule, sen takaa tyttären käden jälki. Hyvää seuraakin on luvassa: perhe on koolla ja anopinkin pitäisi saapua seuraamme toviksi.

Hyvää tahtoa on ilmassa käsin kosketeltavan paljon. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi kokisi turvallisen joulun. Samoin toivon, että mahdollisimman harva joutuisi olemaan yksinään oman tahtonsa vastaisesti. Jospa joku tervehtisi edes kortilla, puhelimella tai fb:llä. Ajatuskin on lähellä olemista.

Jokainen viettää joulun omalla tavallaan. Ihanaa joulua Sinulle! Juuri sellaista kuin haluat :-)

23. luukku

Kauneimmat joululaulut eilen illalla sytyttivät joulurauhan lopullisesti. Tyttären kanssa laulettiin joululauluja melkein kaksi tuntia. Kirkossa oli hyvin tilaa, sillä joululaulumaraton kesti koko päivän ja illan.

Mies lähti äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle viemään apen haudalle joulukynttilöitä. Se merkitsee pyörätuolissa liikkuvalle anopille paljon. Samaisella haudalla anoppi sai hieman yli vuosi sitten ensimmäisen vakavan sairauskohtauksensa ja päätyi sairaalaan pitkäksi ajaksi. Tunteikas reissu siis.

Tytär häärii ruokapatojen ääressä, poika nukkuu vielä (toivottavasti onnellisena ;-)). Minä fiilistelen vielä, menen varmasti kohta keittiön katsomaan, josko voisin olla hyödyksi. Leppoisa, joulurauhan huurustama tunnelma :-)

Töissä keskustelivat siitä, mikä ruoka kuuluu kunkin mielestä aivan ehdottomasti jouluun. Joku ei osannut (tai halunnut) kuvitella jouluansa ilman herneitä. Minun tyttäreni haluaa sitrushedelmiä. Niitä on tainnut talo aina pullistella joulun aikaan, vaikken ole itse siihen kiinnittänytkään huomiota. Tänä vuonna sitruksia on runsaasti - ihan tarkoituksella. Tällä kelillä ne säilyvät mainiosti verannan pöydällä juuri sopivassa viileydessä.

Enää yksi yö...

22. luukku

Kun lapset olivat pieniä, aloitin seuraavan joulun valmistelun aina jo edellisen päätyttyä. Olin ajoissa ja joulustressi jäi minimiin. Hyvää mieltäkin riitti joulun merkeissä koko vuoden ajan.

Muutaman viimeisen  vuoden ajan olen ollut myöhässä ja vielä enemmän myöhässä joulun valmistelujen kanssa. Tytär on touhunnut minunkin edestäni, mutta se ei ole sammuttanut joulun alla heräävää paniikkiani siitä, etten ole hoitanut juuri mitään omalta osaltani. Ainoa tapa lievittää stressiä on pistää tuulemaan.

Tytär on koristellut taloa ja siivoillut, meillä on kovin valmista siinä mielessä. Ruokaostokset on nyt tehty ja lahjatkin ovat viittä vaille hanskassa. Eilen aamulla tilanne oli vielä aivan toinen.

On paljon helpompi olla suorittamatta, kun asiat ovat hoidossa. Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamulla kuitenkin paljon virkeämpi ja hyväntuulisempi kuin eilen samaan aikaan. Otinpa pari kuvaakin ja aion ottaa iitä vielä lisää tänään ja lähipäivinä. Kuvaamattomuus on myös kiristänyt pinnaa - sen kautta tuleva rentoutus on jäänyt saamatta.

Nyt kuitenkin aurinko paistaa risukasaankin, vaikka paksu pilviverho yrittää kaiken valon piilottaakin. Leppoisaa adventtia!

18. luukku

Osuin saunan rantaan siten, etten häirinnyt ketään. Hyvä tilaisuus kuvata kovasti käytettyä avantoa. Eksoottista minulle, jonka mielestä vesi on aivan liian kylmää uitavaksi keskellä lämmintä kesääkin, mutta tunnen monia itseäni rohkeampia ihmisiä. Jotka siis uivat avannossa.

Tavallisesti törmään saunan lähelle juuri silloin, kun siellä on saunojia ja uimareita. Silloin ei viitsi kameran kanssa edes lähestyä, kun ei ole kenenkään kanssa asiasta etukäteen sopinut. Uudelleen pitää silti mennä paksumman jään aikaan. Jospa saisi sovittua jonkun uimarin kuvauksenkin... :-)

Virkistävää keskiviikkoa!

17. luukku

Sunnuntain harmaudessa kuvattavaa ei juuri löytynyt. Tämä kiireinen kurre ehti pysähtymään ruokailemaan siksi aikaa, että sain keittiön ikkunan läpi napattua kuvan. Pääosan ajasta se hosui kuitenkin niin touhukkaana, ettei kuvista tullut kelvollisia. Kun oravan oma massu oli saanut riittävästi ruokaa, se alkoi pakonomaisen ruuanhamstrauksen: Suu ja posket mahdollisimman nopeasti täpötäyteen ja sitten kiireen vilkkaa piilopaikkaa etsimään. Usein se löytyi parin metrin päästä vireisen kuusen latvuksen alta. Sinne kaivettiin kuoppaa, tungettiin kovalla touhulla suun sisältö sinne ja tietenkin peiteltiin ja taputeltiin paikka siistiksi.

Ja sitten jälleen yhtä kovalla kiireellä suu täyteen ja kovalla vauhdilla ensin satunnaista säntäilyä edestakaisin, kunnes jollain menetelmällä joku suunta valikoitui oikeaksi. Vauhdilla sitten siihen suuntaan muonaa piilottamaan. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Hyvinhän noin saa itsensä työllistettyä. Etenkin kun välillä omaksi hämmästyksekseen löysi ruokaa maan alta (aiemmasta piilosta), josta ruoka piti tietenkin kerätä talteen ja piilottaa johonkin oikein hyvään paikkaan - siihen lähelle ;-)

Touhukasta tiistaipäivää sinulle :-)

16. luukku

Joskus järven vesi jäätyy rauhassa ja tyynessä. Silloin sen pakkaskuviot ovat kovin geometrisia. Välillä tuuli on kovempaa ja vesi jäätyy pitkin liikettä. Nyt lumien sulamisen myötä järvien ohuille jäillekin oli kerääntynyt vettä. Sitten tuli Seija-myrsky ja pakkanen. Sillä tavalla minä tulkkaan Ahveniston rantojen vähemmän geometrista jääpeitettä.

Kaunista jäätä tämäkin. Aurinko paisteli harjun puiden latvoihin, järven pinnalle se ei yltänyt. Vähäisen lisääntyneen valon näkee kuitenkin jään heijastuksista. Valoa on, vaikkei sitä kuvasta heti huomaa :-)

Mahdottoman mukavaa maanantaipäivää!

15. luukku

Onneksi eilen oli kaunis ilma ja ulkona kävely kutsui. Auringonkin näin moneen otteeseen :-)

Eilen oli melko lumetonta, meidän lumipeitteemme oli vihdoin sulanut. Pari lumiukkoa silti löysin kävelyreissullani. Ensimmäisen rakentamista pääsin seuraamaan viime viikonloppuna. Hienosti se oli vieläkin pystyssä. Toisen lumiukon löysin paluumatkallani läheisen päiväkodin pihalta.

Yön aikana on satanut taas kevyt lumipeite, joka vahvistuu tasaisella lumisateella paraikaa.

Terveisiä hämäläisltä lumiukoilta :-)

14. luukku

Eilen oli vihdoin aurinkoinen päivä! Työpäivän keskellä ilmoista nauttiminen jää vähille, sillä suora auringonpaiste ei näy minun työhuoneeseeni, vaan aurinko jää naapuritalon taakse. Kun ei ollut mitään tähdellistä asiaa uloskaan, täytyi tyytyä sinisen taivaan ja heijastusten heijastusten tuijotteluun. Iloa riitti niissäkin :-)

Aurinko heijastuu johonkin talomme taakse ja tuo heijastus näkyy puolestaan auringon edessä olevan talon ikkunoista oikeaan kellonaikaan. Avasin huoneeni pienen tuuletusikkunan ja kuvasin päiväni parhaat hetket teillekin. Onneksi tänäänkin pitäisi olla kaunista. Tänään ehkä ehtii näkemään jopa auringon :-)

Ihanaa lauantaita!

13. luukku

Nyt täytyy lainata vanhaa kuvaa. Kamera on ollut töissä mukana useaan otteeseen, mutta Pasilan harmaassa sumussa ei ole ollut mitään mieltä virkistävää joulukalenterikuvattavaa. Sumun keskellä törröttävät kerrostalot harmaata taivasta vasten himmeässä valossa eivät ole joulukalenteria varten.

Perjantaille ja lauantaille luvattiin taivaaseen valon mentäviä aukkoja. Saas nähdä, miten lupaukset pitävät. Sillä aikaa hoivataan jouluvirettä ajatuksissamme. Rauhallista perjantaita!

12. luukku

Viikonlopun harmaa sää jätti kuvausmielessä paljon toivomisen varaa. Muuten ei voi juurikaan harmitella. Oravatkin kävivät taas tyrkyllä, mutta lähtivät heti kännykkäni pirahdettua soimaan. Olin juuri käynyt lisäämässä ruokapaikalle talipalleroita ja pähkinöitä ja ainakin oravalle pähkinät maistuivat.

Toivoa sopii, että pilvisyys hellittäisi jossain vaiheessa. Pienikin valomäärä hellisi niin ihanasti...

11. luukku

Eilisessä paikallislehdessä oli kauneimpien joululaulujen aikataulu. Olemme tyttären kanssa pitäneet ne jo useamman vuoden yhteisessä ohjelmassamme. Tämä vuosi seuraa siinä suhteessa vanhoja kaavoja.

Olen intohimoinen laulaja, vaikka se harrastus on saanutkin väistyä hieman takavasemmalle valokuvauksen alta. Laulaminen on silti edelleen yksi elämän parhaista iloista. Olen opiskellut laulua laulutunneilla yksin ja ryhmissä, olen laulanut kuoroissa ja painottanut kouluaikana opinnot musiikin suuntaan.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä laulamisesta ja sen ilosta. Tunnelmassa on jotain jouluistakin jouluisempaa, kun väki laulaa (enimmäkseen) yhteen ääneen joululauluja kirkon täpötäysillä penkkiriveillä. Nyt täytyy laittaa aikataulu muistiin, jotta ehdimme sinne silloin, kun olo on kaikkein rennoin ja kiireettömin.

10. luukku

Sunnuntaina näin punatulkkuparven. Se laskeutui ensin naapurin korkeaan kuuseen ja siirtyi siitä pihan koivuun. Joukossa taisi olla yksi viherpeippokin. Osa kävi välillä herkuttelemassa mongolianvaahteran siemenillä ja vaahterakin kävi päivystyspaikaksi. Sää oli hämärä ja pilvinen, joten kuvat eivät ole kaksisia. Etenkään, kun linnut eivät malttaneet tulla yhtään matalammalle. Mukavia joulunalusvieraita silti :-)

9. luukku

Sunnuntaina hämärällä pihalla lintuja tiiraillessani kuulin musiikkia. Ihan oikeasti. Tauon jälkeen musiikki kuului hieman kovempaa - se oli joulumusiikkia. Kolmannella kerralla musiikki kuului vieläkin kovempaa. "En etsi valtaa loistoa" luultavasti saksofonilla soitettuna. Teki korvalle nannaa.

Neljännellä kerralla huomasin musiikin tulevan lähestyvästä kuumailmapallosta. Kokemus oli hämmentävä, mutta kuvasin kuitenkin. Pallo jatkoi matkaansa soittaja kyydissään. Levollinen joulurauha laskeutui mieleeni. Mielenkiintoinen joulunaluselämys :-)

8. luukku

Wetterhoffin korttelijoulu houkutti käymään lauantaina. Vaikka sisätiloista löytyy vaikka mitä, ulkona löytyy minulle sopivin joulutunnelma. Sisällä on ruuhkaa, ulkona mahtuu liikkumaan paremmin. Edes lumisade ei häirinnyt joulufiilistä. Korttelijoulu jatkuu vielä sunnuntainakin.

6. luukku

Itsenäisyyspäivä, vapaapäivä, harmaa, mutta vapaa perjantai. Kaikkea sitä :-) Työlään syksyn jäljiltä olo on pidetystä lomasta huolimatta melkoisen kulahtanut. Jokainen vapaa hetki tulee tarpeeseen eikä juhlan aiheita ole ollenkaan liikaa. Leppoisaa juhlapäivää kaikille - nuutuneilla ja virkeämmille. Ladataan akkuja, jos jotain ladattavaa on :-)

5. luukku

Harmaalla kelillä päiväsaikaan keräsin joulukoristeet esiin (tai siis osan niistä). Kokeilin monenlaista ja muutama joulukuva siitä syntyikin. Tyhjää parempaa sisäpuuhaa ylilatautuneelle valokuvausintoilijalle :-) Päivälläkin sisätilakuvaamiseen tarvitsin salaman. Jostain on jotain lisävaloa saatava. Ja joulun odotus jatkuu...

4. luukku

Ensimmäiset joulukuvat otin ulkona. Aurinko paistoi kauniisti, mutta poltti osan kuvista puhki. Osat kuvista säilyivät kiikun kaakun kelpoisina. Pidän kuitenkin tuosta luonnon aidosta tunnelmasta. Osa kuusista on lainattu hautausmaan vierestä, osa hieman kauempaa. Kauniita kuusia kaikki...

3. luukku

Ennen kuin kaivoin joulukoristeet esiin ihan tosissani, intouduin kuvaamaan tyttären esille nostamia koristeita ja kynttilänjalkoja. Koristeet ovat vanhoja kuin taivaat, siis ehkä kymmenisen vuotta sitten ostettuja. Käytön jäljet näkyvät niissä, kutan mielestäni saa näkyäkin. Iltahämärässä kuvatut kuvat ovat tunnelmallisen hämyisiä :-)

2. luukku

Jos ymmärsin oikein, koiran asenne mallisopimukseen oli, että hän lupaa olla murjottamatta ja olematta flegmaattinen, jos hänen ei tarvitse teeskennellä erilaista kuin on. Ihan kohtuullista minun mielestäni. Niinpä hyvässä ja syvässä yhteisymmärryksessä lähdimme ottamaan uusia tonttuhattukuvia. Minkähän näistä oikein valitsisikaan joulukortiksi? ;-)