Kun lapset olivat pieniä, aloitin seuraavan joulun valmistelun aina jo edellisen päätyttyä. Olin ajoissa ja joulustressi jäi minimiin. Hyvää mieltäkin riitti joulun merkeissä koko vuoden ajan.
Muutaman viimeisen vuoden ajan olen ollut myöhässä ja vielä enemmän myöhässä joulun valmistelujen kanssa. Tytär on touhunnut minunkin edestäni, mutta se ei ole sammuttanut joulun alla heräävää paniikkiani siitä, etten ole hoitanut juuri mitään omalta osaltani. Ainoa tapa lievittää stressiä on pistää tuulemaan.
Tytär on koristellut taloa ja siivoillut, meillä on kovin valmista siinä mielessä. Ruokaostokset on nyt tehty ja lahjatkin ovat viittä vaille hanskassa. Eilen aamulla tilanne oli vielä aivan toinen.
On paljon helpompi olla suorittamatta, kun asiat ovat hoidossa. Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamulla kuitenkin paljon virkeämpi ja hyväntuulisempi kuin eilen samaan aikaan. Otinpa pari kuvaakin ja aion ottaa iitä vielä lisää tänään ja lähipäivinä. Kuvaamattomuus on myös kiristänyt pinnaa - sen kautta tuleva rentoutus on jäänyt saamatta.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa risukasaankin, vaikka paksu pilviverho yrittää kaiken valon piilottaakin. Leppoisaa adventtia!