Se faamarin fasaani... ;-)

Meillä päin riittää fasaaneja vaikka muille jaettavaksi. Perimätieto kertoo, että täällä (asevelikylässä) olisi fasaanien paljoutta käytetty aikanaan hyväksi oikein sota-ajan henkeen. Niitä on ruokittu kesäisin ja syksyllä ollaan sitten vaanittu ruokapaikalla ja saalistettu valmiiksi pulskistettu ja kesytetty saalis... Noh, enää täällä ei tehdä niin.

Ne ovat jänniä eläimiä. Niin kesyjä, että tulevat pihaan syömään ja kukkoilemaan - meluavat oikein kunnolla. Mutta niin arkoja, että häipyvät heti ihmisten tullen.

Tämä fasaani kerjäsi huomiota juuri, kun olin lähdössä lauantain kuvausretkelle. Mutta ainahan minulla on aikaa yhdelle fasaanille ;-)

Huudetaan kuin hullut. Siipien pöllyyttäminen on nyt vielä pienemmässä roolissa. Tämä keskittyi huutamiseen. Joku huusi naapuritontilla ja tämä huusi takaisin. Johon naapurin fasaani vastasi jne.

Fasaanien täytyy olla sukua piirretyistä tutuille maantiekiitäjille... Niin samanlaista on niiden pikakävely, kun tulee kiire. (Meidän lapsillamme edellisen vuosituhannen puolella pikakävely oli korvike juoksemiselle. Kun sisällä ei saanut juosta, vaihdettiin pikakävelyyn. Vauhti oli yhtä kova, mutta askel pitempi ja hiippaavampi ;-))

Vähemmässä kiireessä ehtii askeltamaan 'arvokkaasti' - siis pää ja kaula pystyssä. Jatkuvasti valmiustilassa pikakävelyä varten...

Hyvin harvoin fasaania pääsee niin lähelle, että kuvasta tulee edes kohtuullinen. Hyvällä tuurilla paikallaan pysyvä kuvaaja saa kuvauskohteekseen vahingossa lähelle tulevan linnun ;-) Tai sitten kyse on vain minusta ;-)

Lomapäivää odottelen

Huomenna olen lomapäivällä ja tarkoituksena on lähteä valokuvausreissulle. Pitkä viikonloppu ja rauhallinen valokuvausretki syyhytyttävät jo nyt :-)

Aamuheräämiset ovat hyväntuulisempia, kun valo kajastaa pian jo taivaalla. Illalla löydän itsestäni ylimääräistä virtaa lisääntyneen valon myötä. Ja huomiseksi säätiedotus lupasi vielä kelpoiosta keliä. Mikäs sen parempaa :-)

Viime sunnuntain kävelylenkillä näin yhden kunnon ukkofasaanin. Se ei ollut kuvaustuulella, vaan piilotteli varpujen ja pensaiden suojassa. Se oli kuitenkin iso verrattuna niihin edellisen kevään poikasiin, jotka vieläkin kulkevat kimpassa täällä meillä päin. Isompi joukko on jo tosin niilläkin hajonnut. Viimeksi näin kolmen nuoren uroon porukan hiippailemassa pellon laidassa. Ne olivat todella solakoita ja nuoren oloisia.

Tämä pikkuvarpunen huusi pihassamme urku auki. Nyt ei enää ääntä säästellä eikä lennetä joka häiriöstä piiloon. Nyt on tosi paikat. Hieman syvemmälle oksistoon se lopulta siirtyi, mutta mitään hoppua sillä ei kuitenkaan ollut.

Pihan perällä kasvit elävät puolivillinä. Siellä viihtyvät kesällä niin siilit, linnut kuin oravatkin. Tämä pioni on kohottelemassa varsiaan, vaikkei sitä olekaan syksyllä huollettu. Ja siihenhän se on jo tottunut. Se on sitkeän sissin perua. Alkuperäinen on selvinnyt monesta ruohonleikkurilla jyräämisestä (vahingossa) ja monesta siirtoyrityksestä. Lopputulemana on ollut poikaspioneja eri puolille pihaa. Vanha kasvaa vieläkin uutta versoa :-)

Saapas sitten nähdä, mitä huominen päivä tuo tullessaan. Vapaapäivän ainakin ;-)

Kaksi

Pellolla on trafiikkia. Eläimet kyyristelevät lähekkäin, eikä kaikkien hermo kestä. Etenkään, kun ihmiseltä tuoksuva lyhyt keppi (= minä) seuraa touhuja taukoamatta. Kukaan ei kuitenkaan luovuta ;-)

Koko touhu

Tämä on niitä asioita, joissa ainakaan minun silmäni ei pysy mukana. Meteli on huikea ja fasaani pölisee ja sitten koko homma onkin jo ohi. Kauemmas kuuluu fasaanin laulu (tai huuto), mutta läheltä kuultuna siipien aiheuttama metakka on ehkä jopa kovaäänisempi.

Vasta näistä kuvista itsekin huomasin, miten fasaanin asento muuttuu viestintähetken aikana. Kiljunnan aikaan oikaistaan koivet oikein suoriksi, ollaan melkein varpaillaan (vaikka se ei näy juuri tästä kuvasta kaikkein parhaiten) ja kurkku kohti taivasta. Siipien pölinän aikaan ei tarvitse selvästikään enää varvistella. Loppuvaiheessa aikasemmin alhaalla ollut pyrstö nousee komeasti pystyyn lähinnä kai pään laskeutuessa alemmas. Ilman valokuvia en ole erottanut oikeastaan kuin tuon kaulan kurkottelun ja siipien pölinän...

Vaatimattomuus kaukana

Päivän sää parani iltaa kohti. Töiden jälkeen karkasinkin kameran kanssa hetkeksi ulos ihailemaan upeaa keliä. Jäin jumiin fasaaniuroon kanssa. Se oli tomera, kovaääninen ja lievästi sanottuna kukkoileva ;-) Se ei kainostellut eikä heittäytynyt hetkeksikään vaatimattomaksi. Hyvä niin, sillä koko muu luonto karjui ja melskasi aivan yhtä huomiota herättävästi. Kukin oli paikkansa ansainnut ja omaa perhettään / reviiriään puolusti. Talven ujostelevista otuksista ei ollut jälkeäkään tämän alkukesän show:n keskellä. Ja minä nautin :-)

Lisää kevään merkkejä - More signs of spring

Lämmin päivä houkutti kävelemään, vaikkei yskä osoita mitään merkkejäkään paranemisestaan. Rauhallinen kävely auringon paisteessa tarjosi samalla päivän luontoelämyksen. Kaksi fasaaniukkoa ottivat mittaa toisistaan, välillä jopa kuvausetäisyydellä. Kyllä tämäkin on ihan varma kevään merkki: auringon paistetta ja hormonihörhöissä kukkoilevia lintuja. Kevättä se on... :-)

Tämä kaupunki ei ole riittävän iso meille molemmille - This town isn't big enough for both of us

Koira katseli lenkillä ollessamme tapahtumia uteliaana. Tien reunassa yhden naapurin tontin pensasaidan luona nämä uroot ottivat mittaa toisistaan.

These two pheasant guys were fighting between a neighbour's garden and the road next to it. Our puppy was a bit confused while staring at them.