Ainoa ja Jannea tervehtimässä

No nyt on loppuillan satanut - ihan niin kuin säätiedotus lupasikin. Ehdin kuitenkin käymään Aulangolla joutsenlammella tervehtimässä lampeen juuri saapuneita Aino- ja Janne-joutsenia. Aino oli kuvaushetkellä nälkäinen ja söi koko ajan - Janne päivysti vieressä :-) Janne oli aavistuksen stressaantunut ja puhisi muutaman kerran.

Iloinen ylimääräinen kuvaushetki sateiseksi suunnitellun päivän keskelle :-)

Aino edessä, Janne takana. Ainolla ohuempi kaula ja vaurioita nokassa.

Huomaa sulkeutunut silmäluomi. Nousee alhaalta ylös.

Aurinkoa vai ilman?

Jalkaa on hoivattu oikein kunnolla. Eilen äkkityöhön joutuneet muut lihakset ovat tänään esittäneet kivuliaan protestinsa - koko kroppaa kolottaa. Minä päätin hoitaa tilanteen pitkillä päiväunilla. Unien aikana iloinen auringonpaiste oli vaihtunut pilvisyyteen ja kevyeeseen lumisateeseen.

Lumisade jatkunee huomenna ennustusten mukaan. Sunnuntain ennusteet vaihtelevat pilvisestä puolipilviseen. Ilmatieteenlaitos lupaa Hämeenlinnaan sunnuntaiksi pilvistä, Foreca puolipilvistä, samoin Iltalehti. Iltelehden pilvisyysprosentit asettuvat tällä hetkellä sunnuntaille tänne Hämeeseen 75-85% välille. Kokemusteni mukaan Iltalehden sääennuste ei muutu kovin helposti, vaikka ympäristössä tapahtuisi vaikka mitä. Jos siis sunnuntaina aurinko kumottelee, hyvä, mutta varasuunnitelma kannattanee kyhätä pilvipäivänkin varalle...

Lumisade toivottavasti muuttaa aika lumetonta maisemaa hieman paremmin pakkasen kestäväksi.

Toki lisälumen jälkeen luistelu jäällä onnistunee enää erikseen auratuilla reiteillä. Viime viikonloppuna jää tarjosi hyvän (vaikka kylmän) liikuntapaikan niin kävelijöille, hiihtäjille kuin luistelijoillekin.

Alajärven jäällä oli liikkeellä myös pilkkijöitä. En käynyt kyselemässä saalistilanteita.

Aulangon ulkoilumajalla laituri on jäänyt talveksi paikalleen. Tarkoituksella vai vahingossa?

Alajärven rannalla suurin osa veneistä oli viety pois tai ainakin vedetty maihiin ja käännetty ylösalaisin. Toivottavasti tämä vene jaksaa kantaa kaiken talven aikana siihen kertyvän...

Sunnuntain jälkeen on luvattu jopa plus-asteita. Toivottavasti se ei tiedä märkää ja sohjoista. Siihen nähden viikonloppuna on vielä kelpo ulkoilukelit :-)

Avannon pauloissa...

Siis ei - en ui, en missään nimessä. Avannossa siis. Mutta avantojen katsominen on alkanut viehättää. Tällä kertaa vuorossa on Aulangon ulkoilumajan avanto. Sauna on ruma kuin ***, mutta ajanee teknisesti asiansa. En ole käynyt kokeilemassa, mutta kukaan ei ole saunaa haukkunutkaan.

Nyt, kun oli kantavaa jäätä, kävin kuvaamassa järveltäkin. Avannon vierestä jäällä kulkee ainakin tällä hetkellä hiihtolatu. Jäljistä päätellen osa luisteluhiihtäjistä ohittaa avannon kovin lähituntumalta. Hirvitti katsoa niitä jälkiä, mutta toivottavasti aikuiset ihmiset tietävät, mitä tekevät. Avantoiuinti uimapuvussa on kuitenkin varmasti oikein miellyttävää verrattuna avantouintiin hiihtoasussa ja sukset jalassa.

Eksoottista, mutta näitä kuvia lähemmäs avantoa en suostu menemään. Johan siinä kamerakin kastuisi ;-)

Vielä muutama kuva syksyiseltä Aulangolta

Aulangon postaus jäi kuun vaiheessa kesken, kun tuli taas kaikkea muuta innostavaa. Tässä kuitenkin pari kuvaa Aulangon pitkospuista ja kävelypoluilta. Viikonloppuna sielläkin oli jo lunta, nyt sade on varmaan jo sulattanut paikat melkein entiselleen. Vain puiden lehdet vähenevät...

Aulangon metsää ja vuorta

Eilen kävelin kamerani kanssa Aulangon maisemissa. Tällä kertaa en käynyt tervehtimässä joutsenia, vaan suuntasin Aulangon ulkoilumajalle. Retkeilyreitti lähtee ihan paikoitusalueen tuntumasta. Sieltä löytää joku myös kadottamansa avaimet :-)

Retkeilyreitti toimii talvella valaistuna hiihtolatuna. En ole vielä ehtinyt käydä Hämeenlinnassa vietetyn 19 vuoden aikana. Johtuu varmaan ennen kaikkea siitä että hyviä latuja löytyy paljon lähempääkin kotia. Ja siitä, etten ole mitenkään kova hiihtämään...

Aulangonjärven läheisyys näkyy tämän tästä kävelyreitille. Rannassakin on helppo piipahtaa, kun on kunnon jalkineet.

Aulangonvuoren päällä olen käynyt, näkötornissakin. Nyt vierailin ensimmäistä kertaa juurella ja näin karhuluolan ja -patsaankin. Ihan vaikuttavaa :-) Huomaa vuorikuvassa ylös johtavat rappuset.

Kiersin myös poluilla ja pitkospuilla, mutta siitä sitten myöhemmin.

Se on syssyä...

Tänään oli metsäretken aika. Vuorossa oli Hämeenlinnan Aulanko. Tapahtumarikkaan päivän vuoksi tänään vain yksi kuva. Huomenna ehdin ehkä enemmän. Perhe on tärkein, siksi muu jää myöhempään :-)

Aurinko paistoi muutamaan kertaan. Pienesti, mutta paistoi kuitenkin. Se on syssyä ny...

Kasvavat

Terveisiä myös Ainon ja Jannen poikasilta. Tällä kertaa pysyivät lammessa koko ajan, eivätkä tulleet nurmikolle tallustelemaan. Osaavat hienosti jo levätä vedessäkin, silmät lopsuivat kiinni tämän tästä :-)

Lampeen putoilee ensimmäisiä syksyn lehtiä. Lisäksi vedessä on runsaasti nyhdettyä heinää. Kaikki haluavat ruokkia joutsenia ja heinän tarjoaminen on lintujen kannalta parempi vaihtoehto kuin leivän tuputtaminen. Silti ruohosta sotkuinen lampi ei ole pelkästään ilo silmälle.

Luontoterapiaa :-)

Luontoterapia on toiminut tänään tehokkaasti. Olen käynyt virittelemässä itseäni Aulangolla ja Mallinkaisten virkistysalueella (Janakkalassa). Mallinkaisilla tuli nuuhkittua uutta ympäristöä oikein kovasti, kuvien ottaminen jäi vähemmälle. Jos olisi ollut aikaan maailman tappiin asti, olisin jäänyt makustelemaan aurinkoisia rantakallioita ja ihanaa järveä pitkäksi aikaa. Mutta välillä on tultava kotiinkin :-)

Tässä ensimmäinen kuva Aulangolta - kuva on joko Ainosta tai Jannesta. Poikaset ovat taas kasvaneet ja voivat hyvin, mutta lentokykyä on ihan turha odotella tämän syksyn aikana. Olen ehtinyt käydä läpi vasta muutaman kuvan, mutta sittenpä riittää kuvia myöhempiinkin hetkiin. Joutsenia siis lisää myöhemmin.

Viime viikon tiukka työrupeama sai nyt vastapainoa ja aivot ajattelevat nyt taas paljon positiivisempia asiota. Huomiseksikin on luvattu hyvää säätä ja minä aion olla ulkona paljon, paljon, paljon :-)

Rentona välillä

Joutsenten kuvaaminen ei ole rentoa puuhaa ainakaan silloin, kun emo ja isä vahtivat katrastaan. Jannen lähelle ei kannata mennä, eikä poikastenkaan. Nopeasti on jompi kumpi vanhemmista kaula ojossa sähisemässä ja nokkaisemassa. Useampia jahteja on tullut tänä kesänä seurattua, sillä aina löytyy uusia rohkelikkoja ;-)

Kun joutsenten antaa olla rauhassa, keskittyvät nekin olennaiseen. Janne ottaa huomattavasti Ainoa rennommin. Se sukii itseään silloin, kun Aino ohjaa pienten syömistä. Saattaapa välillä lähteä uiskentelemaan vastarannalle noutamaan herkkupaloja leipää tyrkyttäviltä vierailijoilta. Aino jää sillä aikaa vahtiin ja nyhtää ruohikkoa poikastensa kanssa - ohikulkijoiden suureksi hämmennykseksi jopa aivan kävelytien vieressä. Pääsisiköhän siitä ohi vai ei...? Tavallisimmin ei.

Kuvissa Janne.

Kasvaneet ovat, totta vieköön...

Ainon ja Jannen jälkeläiset ovat kasvaneet, mikä ei sinänsä ole yllätys. Niinhän siinä on tapana käydä ;-) Kroppa on kasvanut kovasti kummallakin ja elkeet ovat kovin samanlaiset kuin vanhemmillaankin. Lammen rantaan saapuessani kaikki neljä sukivat ahkerasti itseään.

Siivet eivät ihan ole kasvamisen vauhdissa mukana, mutta tässä järjestyksessä sen kasvun varmaan täytyy mennäkin. Muutenkaan poikaset eivät ole juuri nyt kauneimmillaan - vertauksen rumaan ankanpoikaseen ymmärtää ihan hetken aikaa ;-) Terveisiä siis Aulangon joutsenlammelta.

Aino ja Janne perheineen

Kävin joutsenlammella Aulangolla tapaamassa Aino- ja Janne-joutsenia. Viimeksi käydessäni neljästä poikasesta kaksi oli kadonnut. Oli iloista huomata, että nuo kaksi jäljelle jäänyttä poikasta olivat kovin terveen oloisena kasvamassa isommiksi.

Jannen jalasta taisi välillä vetää suonta, sillä se oli minuuttitolkulla koipi suorana leipäpalasia vedestä maistellessaan. Poikaset ovat kaukana lentokykyisistä, siivet ovat vielä mahdottoman pienet. Toivottavasti kesä ei lopu kesken...

Ainon ja Jannen perhettä

Janne- ja Aino-joutsenet saivat tänäkin vuonna neljä poikasta. Kaksi pirteää pirpanaa on vielä hengissä. Toivottavasti  pikkupedot pysyvät jatkossa poissa ja poikaset saavat kasvaa rauhassa. Janne oli hieman ärtynyt ja varovainen, vaikkemme menneet edes kauhean lähelle. Vaan pitääpä sitä puolustuskannalla ollakin, kun joku ahdistelee omia poikasia.

Paikka on siis Aulangon puistometsä ja joutsenlampi. Klikkaamalla kuvia saat ne näkyviin hieman suurempina.

Janne - kuin musiikin lumoissa

Hullu-Hilda roikkui tänään pesäkolon suulla ennätyspaljon. Valmis kohta poistumaan pesästä?

Jottei tikkapaljous hämärrä mieltä, laitan tähän kuvan Aulangon joutsenlammen Janne-joutsenesta. Tässä on kovin musikaalinen fiilis päällä Sibeliuksen tyyliin. Ja Sibeliuksen mukaanhan Janne, niin kuin Ainokin, on nimetty. Eikö näytä ihan kapellimestarilta? :-) Ajankohtana tietenkin itse juhannus.

Taidetta

Kameraa testaamassa Aulangon puistometsässä. Vieläkään eivät asetukset olleet aivan kohdallaan. Jatketaan siis harjoittelua...

En muista enää, mikä puu tämä olikaan. Taidetta kuitenkin, ihan luonnon omaa taidetta. Hyvä kuosiehdotus Marimekolle, kunhan ei heittäydy kaksimieliseksi. Kuvio on kaunis. Näyttäisi hyvältä ja kopiointi suoraan luonnosta pitää olla sallittua.

Hyvää juhannusta! :-)