Aurinkoa vai ilman?

Jalkaa on hoivattu oikein kunnolla. Eilen äkkityöhön joutuneet muut lihakset ovat tänään esittäneet kivuliaan protestinsa - koko kroppaa kolottaa. Minä päätin hoitaa tilanteen pitkillä päiväunilla. Unien aikana iloinen auringonpaiste oli vaihtunut pilvisyyteen ja kevyeeseen lumisateeseen.

Lumisade jatkunee huomenna ennustusten mukaan. Sunnuntain ennusteet vaihtelevat pilvisestä puolipilviseen. Ilmatieteenlaitos lupaa Hämeenlinnaan sunnuntaiksi pilvistä, Foreca puolipilvistä, samoin Iltalehti. Iltelehden pilvisyysprosentit asettuvat tällä hetkellä sunnuntaille tänne Hämeeseen 75-85% välille. Kokemusteni mukaan Iltalehden sääennuste ei muutu kovin helposti, vaikka ympäristössä tapahtuisi vaikka mitä. Jos siis sunnuntaina aurinko kumottelee, hyvä, mutta varasuunnitelma kannattanee kyhätä pilvipäivänkin varalle...

Lumisade toivottavasti muuttaa aika lumetonta maisemaa hieman paremmin pakkasen kestäväksi.

Toki lisälumen jälkeen luistelu jäällä onnistunee enää erikseen auratuilla reiteillä. Viime viikonloppuna jää tarjosi hyvän (vaikka kylmän) liikuntapaikan niin kävelijöille, hiihtäjille kuin luistelijoillekin.

Alajärven jäällä oli liikkeellä myös pilkkijöitä. En käynyt kyselemässä saalistilanteita.

Aulangon ulkoilumajalla laituri on jäänyt talveksi paikalleen. Tarkoituksella vai vahingossa?

Alajärven rannalla suurin osa veneistä oli viety pois tai ainakin vedetty maihiin ja käännetty ylösalaisin. Toivottavasti tämä vene jaksaa kantaa kaiken talven aikana siihen kertyvän...

Sunnuntain jälkeen on luvattu jopa plus-asteita. Toivottavasti se ei tiedä märkää ja sohjoista. Siihen nähden viikonloppuna on vielä kelpo ulkoilukelit :-)

Sade ei saa minua hehkumaan...

Olen tyytyväinen, että näin kolea ja sateinen päivä tuli nyt eikä jokaisena heinäkuun päivänä. Siinä ehkä ne positiiviset näkökulmat tähän säähän. Muuten tämä keli, hämäryys ja viileys eivät saa parhaimpia puoliani esiin eivätkä optimismiani kukkimaan.

Värit katoavat hämärään ja aurinko nauraa totisesti partaansa pilvien takana. Hyvähän sen on pilvien yläpuolella olla säteilevä ja hehkeä...

Tässä on taiottava höyhenen keveä onnellisuuden tunne jostain muualta kuin tästä todellisuudesta. Täytyy pureutua muistikuviin ja haaveisiin.

Onneksi poikani terävät silmät huomasivat pihalta jotain mieltäni piristävää viikon verran ajamattoman ruohon seasta. Kuvasin ensin yläkerran ikkunasta, mutta matkaa oli ihan liikaa. Kun hiivin pihalle, se oli jo kuullut tuloni ja 'piiloutunut' ajamattoman nurmikon sekaan. Pieni se oli, ihan pirpana. Vaan mieleni piristyi hetkessä :-)