Surullisen tarinan alku - loput uudessa blogissa

Käynti lintutornilla tuotti surullisen tarinan. Opinpahan luonnosta taas paljon lisää. Lähtötilanne oli hyvä...

Naurulokki hautomassa ja puoliso päivystämässä vieressä. Mitä sitten kävikään, siitä uudessa blogissani: luonnonluomaa.blogspot.fi. Tervetuloa :-)

Nokikanan pesänrakennusta

Nokikana, kuten muutkin linnut, ovat mestareita pesänrakentamisessa. Kaikkein urhoollisinta on se, että vaimolle rakennetaan joka vuosi uusi talo ;-)

Seurasin nokikanan pesänrakennusta tällä kertaa tallenuskykyisen kamerakaluston kanssa. Olen tullut siihen päätelmään, että uros hakee rakennusmateriaalit ja toimittaa ne pesälle naaralle, joka siellä rakentaa pesää valmiiksi. Nokikana lähtee pesästä, tulee jonkin ajan kuluttua vaivihkaa takaisin milloin mitäkin aarteita suussaan, puikahtaa pesään heinien väliin, jättää ne sinne ja kohta lähtee taas uudelle matkalle. Jos olen väärässä, minua saa siitä valistaa :-)

Rakennusmateriaali vaihtelevat kovasti, melkein kaikki tuntuu käyvän.

(Kannattaa klikata kuvia hieman isommiksi...)

Useimmiten homma sujuu hienosti ja kauniisti. Mutta ainakin tänä kuvausiltana alkoi sitten vähän tökkimään. Löytyi ihan liian pitkä tikku. Komeahan se on, mutta vaikea kuljettaa ja vielä vaikeampi saada pesään.

Väsynyt tai ei, mutta yrittää rassukka tunkea pitkää kortta heinikkoon poikittain. Ei mene, ei. Ei mene, vaikka ottaa välillä vauhtia ja yrittää tarmolla sisään heinikkoon.

Rouva tulee pesältä vastaan ja yrittää vetää samalla kun urho työntää...  Mutta ei auta. Tällä kertaa ei tule sitä aiemmin syttynyttä jälkivälähdystä tarttua kiinni korren toisesta päästä ja vetää se pesään pituussuunnassa.

Mutta ei hätää. Uros lähtee hakemaan lisää rakennusmateriaalia ja TAAS löytyi ISO korsi!

Kun kuvaa katsoo tarkkaan, näkyy, että se edellinen korsi on vielä tuossa heinikon ulkopuolella. Ja taas yritetään vanhaa hyvää temppua: korsi sisään poikittain. Eikä se onnistu tälläkään kertaa, ei edes vauhdin ja uusintayritysten kanssa. Eikä edes rouvan avustuksella.

No, mutta mikäs se sieltä löytyi? TOSI PITKÄ korsi!!!

 

Jostain syystä tällä kertaa rouva tulee ulos pesäpuskasta ja nappaa puolet korresta itselleen ja lähtee viemään sitä pesään. Ihan kuin se olisi kyllästynyt koko touhuun ;-) Ja kyllä meitä lintutornissa nauratti :-)

Koirankarvarock :-)

Hämäläinen pääni kelaa kauan. Joten tänä aamuna yhdistin vihdoin kaksi asiaa mielessäni. Ensinnäkin yhden ystäväni fb-kirjoituksen (jo vuosi sitten!), että hän oli vienyt linnuille ulos koirista harjatut karvat pesänrakennusaineiksi. Silloin minä ajattelin, että mainio ajatus, minäkin joskus. Ja toiseksikin sen, että nyt on juuri SE aika. Siis se, milloin linnut rakentavat pesiään ja koirista lähtee karvaa. Tik-tak-tik-tak...

Edellinen koirankarvasatsi meni ihan hukkaan, sillä silloin valaistuminen ei ollut vielä tullut mieleeni. Tänä aamuna karvat kerättiin huolella talteen ja vietiin lintujen ruokapaikalle - ihan kokeeksi. Kun näin ikkunasta yhden innokkaan sinitiaisen karvojen kimpussa, painuin tietenkin kameran kanssa odottamaan lisää talonrakentajia. Paikka on ikävän hämärä, priimakuvia ei kameraan hypähtänyt. Mutta kyllä näistä tilanteesta pääsee ihan hyvin jyvälle :-) Tällä kerralla vuorossa talitiainen.

Luonto kohtaa kaupungin - yllättävästi

Eilen bongasin jotain mielestäni aivan uniikkia. Tänään sain kuulla, että useampikin ihminen oli havainnut sen jo viime syksynä (eikä ollut kertonut minulle mitään... :-( )

Linnun pesältä se näytti ja sitä se todellakin oli. Ympäristöalan työpaikassa olen tottunut siihen, että viestintä- ja neuvontayksikkömme väki tekee vaikka mitä luontoystävällisiä ihmeitä. Pohdin jo sitäkin, olivatko he käyneet koristelemassa työpaikan ovensuuta (Pasilassa!) näin kevään kunniaksi. Mutta aito linnun kyhäelmä se sitten oli.

Eilen oli kiire junalle (niinkuin aina työpäivän jälkeen), joten päätin, että nappaan kuvan pesästä vasta tänään aamulla. Niin teinkin. Samalla ympärilleni silmäillessäni huomasin yhden toisenkin turvakameran luona vastaavan, hieman pienemmän pesän alun. Tottakai sekin piti kuvata :-)

Tätä kuvattuani tuttu siivooja tuli kertomaan, että hän oli eilen ihmetellyt ensin, miksi joku lintu oli pörräillyt tämän toisen oven edessä ihan jatkuvasti. Se linturassukka (näin ajattelin)  oli viikonlopun rauhassa löytänyt mielestään täydellisen paikan pesälle. Silloinhan tuolla ei liiku juuri kukaan. Sitten maanantaina paikka tulviikin ihmisistä ja hälinästä... Tämäkään ei siis nähtävästi ole viestintäyksikkömme kampanjointia ;-)

Seuraava versio kehityksen askelista

Käpytikat ovat hyvää vertailumateriaalia kuvauksen kehittymisen suhteen. Lisäksi niiden pesä on helpottavan lähellä. Puhumattakaan siitä, kuinka innostavaa on seurata perheen elämää... On muuten isottelevaksi käynyt tuo poikasista vahvin.

Siis käpytikkoja siis. Kamerassa näyttivät hyviltä ja kuvankäsittelyssä ihan hyviltä. Saas nähdä, miltä äkkiseltään tänne käsittelemäni kuva näyttääkään. Aika on niin mahdottoman rajallista työelämän tahdissa. Etenkin, kun työmatkoihin joutuu käyttämään 3-4 tuntia päivässä...

Vaan tässä vertailua edelliseen käpytikkaotokseen. Terävyys parantunut. Värit?

Kyllä, myös isä ruokkii lapsiaan

Myös isäkäpytikka ruokkii poikasiaan. Se askarrutti minua vielä aamulla, vaan ei enää. Varsinaisia pieniä kiljuhanhia nuo poikaset... Aivan mahdotonta meteliä. Kenellekään ei jäänyt pesäpaikka epäselväksi ;-)

Ja kamera sai lisää testikuvia. Muutamia olennaisia juttuja vielä hukassa, muuten sujuu jo paremmin. Sonyssä linssien zoomit kiertyvät eri suuntaan kuin Canonissa. Tule väännettyä kovin helposti ja automaattisesti zoomi kauimpaan mahdolliseen asentoon - ja kestää aina joitakin kuvia, ennen kuin tajuan sen. Mutta suunta siis parempaan päin :-)

Asuntonäyttelyssä

Kevätpörinät ovat vielä täydessä touhussa, eikä ulkona tule tylsää, kun malttaa hieman ympärilleen seurata. Käpytikka kävi katsastamassa pesäkoloa. Nähtävästi pesän paikka on vielä auki. Ei sanonut lähtiessään, kelpasiko tämä. Saattoi hyvinkin mennä tämän jälkeen vielä muutamaan asuntoesittelyyn ennen päätöksen tekoa.

Emo - Mother

Käpytikan poikaset eivät osaa pysyä hiljaa, jos emo on lähistöllä. Ne paljastavat melullaan pesäpaikkansa, vaikka emo yrittäisi kuinka piilotella.

Pesän tekemistä - Nesting

Tintti tekee selvästikin jo pesää. Ainesten keruu on käynnissä...