Yhtä hulinaa ulkona ja sisällä

Tänään on laitettu ruokaa oikein isosti, aika hukkuu eikä tekemiset lopu. Linnut ovat ilostuttaneet päivääni kaiken muun muassa. Pikkulintujen lisäksi ruokintapaikalla ovat käyneet käpytikka ja fasaani. Oravatkin ovat aterioineet pitkin päivää. Yhdellä oravalla selkä on jo lähes kokonaan harmaa, yksi on vielä täysin ruskea.

Kuvia on paljon, mutta niiden käsittely jää myöhempään. Nyt pikaiset terveiset ruokintapaikalta. Voimaa alkavaan viikkoon!

Vilskettä ja vilinää

On ollut ilo toimia lintuemäntänä eilisen ja tämän päivän. Vieraita on riittänyt ja ruoka on kelvannut :-) Ihmeen pitkiä aikoja sitä voi innostua katsomaan ikkunasta luonnon omaa näytelmää. Oravia en saanut kuvattua, eikä fasaaneja ole tänään näkynyt. Mutta iloista vilskettä on ollut, syksy tuntuu taas kovin mukavalta asialta ;-)

Iso nälkä!

Meillä on vieraillut nälkäistäkin nälkäisempiä eläimiä viimeisten vuorokausien aikana. Isäntä laittoi muutama päivä sitten kaksi isoa ruokinta-automaattia täyteen auringonkukan siemeniä ja tänään pöntöt ammottivat tyhjyyttään. Käpytikka on kuulemma vieraillut ruokapaikalla tämän tästä. Sen tuhlaileva ruokailutapa jakaa siemeniä ympäristöön nopeasti. Pikkulintujen lisäksi jälkiä ovat käyneet siivoamassa orava, fasaani ja onpa siellä harakkakin yrittänyt käydä. Tavallisesti yritämme laittaa ruokinnan niin, etteivät harakat ja varikset pääse apajille.

Tänään siemenautomaatit täytettiin uudestaan siemenillä, automaattien katoille ropisuttelin pähkinöitä ja vielä kaksi isoa talipalloa sidoin omenapuuhun ennen kaikkea käpytikkoja varten. Pikkulinnut palasivat paikalle heti täytön jälkeen ja kohta paikalla oli fasaanikin. Ja pian sen jälkeen orava tuli taas illalliselle.

Tässä vähemmän tarkkoja kuvia eilisillalta, kun käpytikka yritti löytää sopivaa saapumiskulmaa ruokinta-automaatille. Aurinko paistaa illalla jo niin matalalta, etteivät edes isot ISO-arvot pelasta kuvaamista. Onneksi edessä on viikonloppu ja päiväsaikaa :-)

Kyllä, myös isä ruokkii lapsiaan

Myös isäkäpytikka ruokkii poikasiaan. Se askarrutti minua vielä aamulla, vaan ei enää. Varsinaisia pieniä kiljuhanhia nuo poikaset... Aivan mahdotonta meteliä. Kenellekään ei jäänyt pesäpaikka epäselväksi ;-)

Ja kamera sai lisää testikuvia. Muutamia olennaisia juttuja vielä hukassa, muuten sujuu jo paremmin. Sonyssä linssien zoomit kiertyvät eri suuntaan kuin Canonissa. Tule väännettyä kovin helposti ja automaattisesti zoomi kauimpaan mahdolliseen asentoon - ja kestää aina joitakin kuvia, ennen kuin tajuan sen. Mutta suunta siis parempaan päin :-)