keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kylttejä - Signs

Joskus innostuin hassuista tai muuten herättävistä kylteistä. Jopa niin paljon, että olen valokuvannut niitä. Ylimmäinen kyltti oli talon seinässä, oven vieressä lontoolaisessa talossa.

Alempaan törmäsin erään koulun vessassa. Mitähän varten tuo pönttö ylipäätänsä on olemassa?




I like odd signs. The upper one was found in a building wall in London. The lower one says: You can put ONLY toilet paper in the toilet seat. (What about all the other stuff you usually need the toilet for?)



maanantai 22. marraskuuta 2010

Melkein entiset kengät

Kun saavuin työpöytäni ääreen talon seitsemänteen kerrokseen, huomasin unohtaneeni tietokoneen autoon. Takki takaisin päälle ja takaisin autohallille kannettavaa hakemaan. Muutaman ulkonaotetun askelen jälkeen oikea kenkä rapsahti ja alkoi laahata. Viime talvena moneen kertaan amatöörivoimin korjattu kengänpohja irtosi jälleen.


Kävellessä pohja tuppasi kääntymään kaksinkerroin - se oli hiukan raivostuttavaa. Kun yritin kävellä niin, että pohja pysyisi suorana, näytin todennäköisesti jalkavaivaiselta seonneelta voimistelijalta. Kumpikohan oli se pienempi paha?

Päivää oli edessä vielä vaikka kuinka ja jalkineella piti pärjätä jotenkin. Edessä oli siis amatöörisuutarin pikakorjaus.


Kevyempirakenteinen nitoja ei tehonnut, mutta onneksi löysin jykevämmän, jonka niitit pitivät pohjaa kiinni - melkein riittävän kauan. Juuri ennen tyttären koululle pääsyä pohja levitti itsensä leveään hymyyn...

Isäntä vei kuulemma äsken kengät suutarille. Huolehtivainen mies :-)


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Koiruliini lumessa - Puppy in the snow

lauantai 20. marraskuuta 2010

Sää - Weather

Jos minulla ei olisi kuvia kauniista päivistä ja illoista, en ehkä enää edes muistaisi niitä. Viimeisen viikon aikana olen nähnyt auringon pilkahduksen täsmälleen kerran - keskellä työpäivää säleverhojen takaa. Pilvet olivat vallanneet taas taivaan, kun ehdin ulos asti.

Mutta onneksi voin tallentaa hyviä hetkiä muuallekin kuin muistini sopukoihin. Näillä harmailla keleillä muistikaan ei enää suostu yhteistyöhön niin kuin ennen.


I've seen sun ONCE within the last week. From office window in the middle of a meeting. When I got outside, clouds covered the whole sky. No sun could be seen.

Fortunately I have nice photos of good weather. They help me to believe, that it wasn't only a dream...

perjantai 19. marraskuuta 2010

Selkä. kyläily ja isänpäivä

Olisin päässyt tänään oikein mukavalle ja ihanalle entiselle työkaverille kylään, mutta perjantain lisäksi riesanani oli ilkeä selkäkipu. Tulin siis kotiin ja toivon, että juhlakalu ottaa minut vastaan myöhemminkin...

Selkä on yltynyt uuteen kipuun rappusryminän jälkeen. Lääkäri ennusteli, että kipu voi olla pitkäaikaistakin. Ei kai sitten auta muuta kuin sopeutua. Onneksi sain hieman vahvempia kipulääkkeitä tuekseni.

Huomenna on mieheni nimipäivä. Vasta nyt oivalsin, kuinka lähekkäin isänpäivä ja hänen nimipäivänsä ovat. Nythän on vasta 17. kerta... :-)

torstai 18. marraskuuta 2010

Koiranpentu - Puppy

Täytyy myöntää, että koira nautti taas lumen tulosta enemmän kuin minä... Se kirmaili ympäri tonttia ympäriinsä ja kaiveli lumen alta herkkuja. Pari kuvaakin sain otettua sen riemuista :-)


Our puppy loves snow more than I do. She was SO excited!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Luonnoksia - Drafts

Ensimmäisiä korttiluonnoksia.





First Christmas card drafts.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Miten kauniita ihmisiä - kaikki - So beautiful people - everyone

Koin tänään eilisen esimiesvalmennuksen valokuvia käsitellessäni hullaannutta innostusta. Tajusin kirkkaana sen, miten jokainen ihminen on äärettömän kaunis. Etenkin nauraessaan tai hymyillessään. Minä katselin keski-ikäisten valmennettavien kuvia ja sitä, miten kauniilta ja upealta jokainen heistä näytti. Se oli vaikuttavaa.

Kukaan ei poseerannut, vaan kaikki seurasivat valmennusta sillä aikaa kun hiippailin kameran kanssa räpsimässä kuvia. Kaikki olivat rentoja, omia itsejään. Ja se näkyi kuvissa.

Miksi nuoret naiset ja miehet tuskailevat oman ulkonäkönsä perään, vaikka tähänkin mennessä mielestäni jokainen nuori ihminen on aina ollut kaunis (paitsi silloin, kun olin itse nuori)? Eikä meidän keski-ikäistenkään pitäisi miettiä niitä yksityiskohtia kehossamme, jotka erottavat meidät täydellisestä.

Me ansaitsisimme sen, että katsoisimme niitä isoja asioita, jotka paljastavat kaiken kauniin meissä. Yhdellä on pettämätön tyylitaju, toisen nauru tarttuu valokuvastakin. Kolmannella hymy näkyy silmien kautta aina sieluun asti. Neljännellä on kyky hiljentyä ja keskittyä. Ja niin edelleen.

Vahinko, etten voi yhtäkään noista kauniista kuvista laittaa tähän blogiini. Voin vain kehottaa tarkastelemaan muita ja ennen kaikkea omaa itseä uudella silmällä.


I took yesterday some photos in our manager training. Today I edited the photos. What I saw in those pictures was beautifule people. I realised, that every single one of us is beautiful in some way. Everyone.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Vanha, uusi ajatus - Old and new idea

Tähän aikaan vuodesta alan etsiä pieniä toivon kipinöitä. Pieniä ilon pilkahduksia, joilla pötkiä eteenpäin päivän tai kaksi. Näillä keleillä sitä pilkahdusta on ollut turha etsiä ulkoa. Siitä seuraa luontevasti nerokas (?) ja usein toistettavissa oleva idea: kynttilät!!!

Ainakin pääsee välillä uppoutumaan pienen pieneen luovaan lätäkköön. Voi meuhata ja peuhkata turvallisesti matalassa vedessä. Ihan omassa kotona. Suljettujen ovien takana ;-)


These days are grey, dark and tough. I start looking for any sparkle of hope, anything at all. And all I can come up with - is candles!!!  Again and again. Sad? ;-)

lauantai 13. marraskuuta 2010

On se vaan jännää, miten erilaiselta kynttiläkin voi näyttää ... - It is amazing how different a candle may look like...

Minulla ei ole kuvia koirastamme uudessa sadeasussaan - ikävä kyllä. Ulkona satoi niin reippaasti, etten arvannut viedä sitä pitkälle lenkille ilman sadeasua, jota se vierasti aivan mahdottomasti. Sisällä. Se ojenteli koipiaan ja yritti ymmärtää, miten puvusta pääsee eroon.

Ulkona lenkkeilyn huuma vei koiruliinin mennessään, eikä se juurikaan jaksanut enää murehtia elämäänsä rajoittavaa sadeasua :-) Pääasia, että emäntä jaksoi kävellä riittävän kovaa...

Koiran kanssa lenkkeilyn lisäksi ainoaksi päivän konkreettiseksi valopilkuksi jäi kynttilöiden kuvaaminen. On se vaan jännää, miten erilaiselta yksi kynttiläkin voi näyttää eri tilanteissa ja eri valaistuksissa.

Luulisi, että sama voisi päteä meihin ihmisiinkin?


It's been raining all day. At least there's some light in the end of the tunnel: candles...

perjantai 12. marraskuuta 2010

Näetkö sen? - Can you see it?


Hyttynen? Ei.

Mosquito? No.

Hämähäkki? Luulen niin.

A spider? I think so.