Kylmänkukkia vapun alla

Ennen vappupäivän vallattoman sään alkamista halusin käväistä Ahveniston harjulla katsaisemassa vielä yhden mahdollisen kylmänkukkapaikan. Kun pääsin lähelle, minun ei tarvinnut enää kuikuilla kummallekin puolelle kävelyreittiä etsiäkseni kukkia, sillä näin edessäni kontallaan olevan pyllyilevän miehen. Sehän ei voinut tarkoittaa kuin yhtä asiaa: hän oli valokuvaamassa jotain erittäin mielenkiintoista. Ja näin olikin :-)

Siinä oli kahdet kylmänkukat aivan lähekkäin. Kauempana harjulla oli kuulemma vielä kolmaskin esiintymä. Jäin kuvailemaan näitä apajia ja toivoin, että kameran muistikortille tarttuisi jotain vähemmän tärähtänyttä. Ja näin kävikin :-)

Oikein antoisaa vappua!

Ja ruoka maistuu :-)

Räkättirastaat parveilevat nurmikoilla kuulostelemassa ja saalistamassa. Poikasaikaan ne keräävät matoja aina nokan täydeltä, ennen kuin lentävät pesälle. Nyt jokainen mato popsittiin saman tien ihan itse. Nyt kannattaakin nautiskella, kun ei ole vielä niin kiirettä :-)

Kotimatkalla satoi vettä oikein kunnolla, mutta ilta on pysytellyt kauniina. Hyvä niin, vaikka kyllä luonto jo ihan huutaa vettä. Onneksi sitä on tuloillaan.

Liesjärvi, Kyynäränharju

Liesjärven kansallispuisto on Tammelassa. Kuten Torronsuon kansallispuisto ja Saaren kansanpuistokin. Ensin kuvakaappaus Liesjärvestä ja sen reiteistä luontoon.fi-sivulta.

Ensimmäinen kohteeni oli Pirttilahden pysäköintialue. Siellä halusin ensin lähteä tutkimaan Kyynäränharjua. Tarkempaa karttaa tässä retkikartta.fi -sivustolta.

Tapasin myöhemmin Hyypiökalliolla lintuja tähystelevän miehen, joka oli alunperin kotoisin noilta seuduilta. Hän kertoi, että aikanaan Kyynäränharju oli ollut juhannuksen aikoihin suosittu telttailupaikka. Harjun läpi oli päässyt kulkemaan myös autolla, mikä on sitten myöhemmin onneksi estetty.

Kyynäränharju ei tuntunut harjulta. se kohosi vain muutamia metrejä vedenpinnan yläpuolelle. Tiettyä Pulkkilanharjumaisuutta silti - kieltämättä. Kuvat puhukoot puolestaan :-)

Tästä lähdettiin. Pirttilahdelta ensin Kopinlahteen, jossa oli käynnissä jokin paikallinen tapahtuma. Kopinlahdessa oli soutuveneitä 'parkissa' ja lisäksi kanootteja vuokralla (jos oikein ymmärsin). Pirttilahden ja Kopinlahden välinen osuus oli tuota Kyynäränharjua. Kopinlahdesta jatkoin matkaa Savilahdelle ja sieltä samaa reittiä takaisin Pirttilahdelle. Vielä tein lenkin Hyypiökalliolle ja sieltä sitten takaisin :-)

Harju oli matala ja kapea. Koko ajan näki järveä harjun molemmin puolin.

Kalastajia tuli vastaan tämän tästä. Selvästi suosittu paikka :-) (Ei kalastajia tässä kuvassa - ei kannata etsiä ;-))

Tässä kohtaa harjua oli pieni kapea silta. Se on aikanaan ollut varmasti leveämpikin, mutta nyt ei reitti ole enää autoilijoiden käytössä. Onneksi :-) Tämän sillan luona näin salakanpoikaset hyppelemässä ja ihan vieressä isot hauet (?) molskimassa. Kalastajia kulki myös veneillä pitkää siimaa vetelemässä. Ja kaloja riitti!

Osaisitko sinä kuvitella...?

Olen saanut päähäni, että paikallinen moottorirata sopisi paljon paremmin puistoksi ja ulkoilualueeksi (talvellahan siellä hiihdetäänkin) kuin meluisaan moottoriurheiluun. Paikka on vihreä ja aivan luonnonsuojelualueen kupeessa.  Kun kukaan muu ei näe muuten sitä minun silmilläni, kävin napsaamassa kuvia, joiden avulla asiaa on hieman helpompi kuvitella. Mielikuvitusta tarvitsee silti olla ihan hippunen :-)

Minä näen radalla kävellessäni joka puolella piknik-paikkoja. Pienellä siistimisellä ja sinivalkoisten aitojen ja pömpelien poistamisella saataisiin ihmeitä aikaiseksi. Kauhtuneen heinän sijalle tarvitsee kuvitella vain kesäistä vihreää...

Tämän suolammen luota kuulin sammakkojen huutavan, vaikken niitä nähnytkään. Pysyvät fiksusti suotuppojen seassa. Lammessa asusti myös telkkäpari. Urossorsia ja lokkeja kävi myös vierailulla. Lammen ympärillä on runsaasti tasaista vihertilaa ja ympärillä metsää. Sitruunaperhoset ja neitoperhoset lentelevät, samoin kuin herukka ja kangasperhosetkin. Minä voisin kyllä tulla piknikille tähän lammen rannalle, etenkin sitten, kun paikat ovat jo vihreänä...

Asvaltoitujen reittien lisäksi alueella risteilee ihan kävelyreittejäkin. Metsäsaarekkeissa huutelevat fasaanit ja käpytikat koputtelevat. Peippoja näkyy ja kuuluu kaikkialla, samoin tiaisia ja punarintoja.

Alakuvassa vasemmalla on jonkinlainen huoltorakennus. Sen tilalla voisi olla vaikkapa puistokahvila ison terassin kera. Tilaa löytyisi myös vakkapa minigolfille? Ahveniston järvelle on lyhyt, vaikkakin maastoinen matka. Kävelyreitit ovat kuitenkin hyvin kunnossapidettyjä, joten matka ei ole terveillä jaloilla mitään... :-)

Tänne mahtuisi myös kota tai muu nuotiopaikka, puuvessat ulkoilijoille...

Sinivalkoinen kaiteisto pömpeleineen häiritsee, mutta moottoriurheilun puuttuessa niitä ei enää tarvittaisi. Muista kuvitella kuivunut heinä vihreäksi :-)

Ollaan korkealla harjun päällä. Ja ihan keskustan vieressä.

Käveltäviä reittejä riittää...

Kuvittele vähän lisää vihreää ja ehkäpä muutamia pensaita... Retkipöytiä jne...

Liesjärven salakat

Tänään yritin olla juoksematta. Päivä sujui rauhallisesti kävellen Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa. Tammelassa tuntuu riittävän luontoa aivan pohjattoman paljon. Pintaraapaisun vain pääsin tänään tekemään, joten takaisin on vielä mentävä :-)

Jospa huomiseksi saisin kuvia käytyä läpi. Tähän hetkeen yksi kuva salakanpoikasista. Salakka on ainoa suomalainen (pieni) kala, jonka olen nähnyt hyppäävän. Ja nehän hyppäävät sitten oikein ryhmässä. Taustalla hyppäsi itse asiassa muutaman kerran oikein KUNNON iso kala. Hauki, niin luulisin. Se oli tarmokkaalla päällä ja kamerani sojotti aivan väärään suuntaan.

Kuva salakanpoikasista ei ole paras mahdollinen. Oli vaikea aavistaa, missä ja milloin ne hyppäävät pintaan seuraavan kerran. Tästä kuitenkin pääsee tunnelmaan - aivan kuten se haukikin ;-) Kannattaa klikata kuva aavistuksen isommaksi.

Voimia, energiaa, iloa, välittämistä ja uusia kokemuksia...

Tänään riitti tekemistä. Niinkuin aina. Etsin sammakoita, vaan löysin vain yhdet silmät. Ei mikään moukan tuuri ;-) Voimia, energiaa, iloa, välittämistä ja uusia kokemuksia alkavaan viikonloppuun :-)

Torstai... :-)

Aamun työmatka venyi 1,5 tunnista 2,5 tuntiin. Melkein siis tuplaantui. Onneksi matka kotiin sujui hyvin :-)

Ilta-aika on silti kortilla ja tänäänkin olen yrittänyt jakautua mahdollisimman tasapuolisesti tärkeimpien asioiden kimppuun. Siinä vain joutuu annostelemaan aikaa oikein pipetin kanssa...

Vaan kohta on viikonloppu ja ainakin minun tietojeni mukaan on luvattu vallan ihanaa säätä. En siis valita, vaan olen aidosti kiitollinen kaikesta tästä.

Sorsakuva pääsiäiseltä. Valotusaika 1/800 s on selvästi vielä liian hidas. Se näkyi muissa kuvissa paljon pahemmin kuin tässä (siksi niitä kuvia ei näytetä...). Täytyypä pistää muistiin, ettei tuo aika riitä sorsien liikkeisiin :-)

Vihreä tuttu

Tänään ei ollut yhtään rutiiniarkipäivä. Jo se, että työpäivän jälkeen laitoin tyttärelle kasvislohipitsaa terveelliseen ja niin herkullisen oloiseen pitsapohjaan, teki illastani uniikin. Päivään mahtui muitakin uniikkeja ennalta tiedettyjä ja tietämättömiä tapahtumia.

En ole ottanut valokuvia, enkä edes käsitellyt niitä. Onneksi kuvakaipuutaan on saanut toteuttaa pääsiäisen pyhinä niin paljon, että tämä ilta menee oikein hyvin näinkin.

Pääsiäisen perhostulvasta yksi kuva - kävelin luonnon valtaamalla Ahveniston moottoriradalla kuuntelemassa lintujen suurkonserttia ja tapaamassa mitä erilaisempia eläimiä. Perhoskevääni aukesi tuolla. Tässä kangasperhonen, jonka silmä erotti paremmin, kun pajussa ei ollut vielä yhtään lehtiä. Kesällä sen erottaminen onkin jo paljon haastavampi juttu. Maastoutuu ympäristöönsä niin täydellisesti, että se pitää havaita liikkeessä. Muuten ei välttämättä onnistu.

Ilmassa - matalalla ja korkeammalla

Tänään on arjen kunniaksi ja kuin ihanan leppoisan pyhän vastapainoksi ollut hyrinää ja kiirettä kuin kurrella konsanaan. Yhtä notkeaksi ja kevyeksi en ole taipunut, mutta kukin taaplaa tyylillään. Eikö?

Nelipäiväisen viikon menee vaikka kiirehtienkin, ei ehdi haittaamaan. Tälle viikolle onkin osunut monia epätavallisia ja mielenkiintoisia kalenterilisukkeita. Mukavaa :-)

Mutta vielä kuvia siitä samasta oravasta, joka taiteili sähkölinjoilla. Nyt mentiin ilmassa. Matalammalla ja korkeammalla :-) Terävyyttä vielä kun saisi lisää (minä kuvaan, ei kurre hyppyyn), niin sitten...

Tasapainoilua :-)

Näillä säillä voisi olla kuvaamassa ulkona aamusta iltaan. Paitsi että täytyy ensin tilata uusi muistikortti. Ja kotonakin pitää paitsi näyttäytyä, myös käyttäytyä. Käyttäytymisellä tarkoitan muiden kanssa seurustelua ja paikkojen hienoista kunnossapitoa.

Käpytikan kolistelu perässä suunnistin, mutta se lähti lentoon ja siirtyi huomattavan paljon sivummalle. Samassa paikassa askaroi kuitenkin orava. Se oli ensin varuillaan, mutta rentoutui ja innostui vauhtiin vähitellen :-) Mieletön tasapaino...

Koirankarvarock :-)

Hämäläinen pääni kelaa kauan. Joten tänä aamuna yhdistin vihdoin kaksi asiaa mielessäni. Ensinnäkin yhden ystäväni fb-kirjoituksen (jo vuosi sitten!), että hän oli vienyt linnuille ulos koirista harjatut karvat pesänrakennusaineiksi. Silloin minä ajattelin, että mainio ajatus, minäkin joskus. Ja toiseksikin sen, että nyt on juuri SE aika. Siis se, milloin linnut rakentavat pesiään ja koirista lähtee karvaa. Tik-tak-tik-tak...

Edellinen koirankarvasatsi meni ihan hukkaan, sillä silloin valaistuminen ei ollut vielä tullut mieleeni. Tänä aamuna karvat kerättiin huolella talteen ja vietiin lintujen ruokapaikalle - ihan kokeeksi. Kun näin ikkunasta yhden innokkaan sinitiaisen karvojen kimpussa, painuin tietenkin kameran kanssa odottamaan lisää talonrakentajia. Paikka on ikävän hämärä, priimakuvia ei kameraan hypähtänyt. Mutta kyllä näistä tilanteesta pääsee ihan hyvin jyvälle :-) Tällä kerralla vuorossa talitiainen.

Mustarastas lauloi kauan ja kauniisti

Tämä mustarastas piti minulle eilen henkilökohtaisen (tai niin haluan ainakin uskoa...) ulkoilmakonsertin tuossa viereisessä Ahveniston harjun metsässä. Ensimmäistä kertaa pääsin kuuntelemaan sen laulua oikein pitkän tovin. Se oli niin vaihtelevaa, taidokasta, monipuolista... Välillä vain ihailin, toisinaan puhkesin nauramaan yksikseni yllättävälle lurautukselle. Ehdottomasti päivän huippuhetkiä :-)

Musta väri ei ollut helpoimpia kuvauskohteita, mutta onneksi minulla oli aikaa (vaikken sitä tietenkään alussa vielä tiennytkään).

Mustarastaan kera toivottelen juuri sinulle rauhaisaa ja virkistävää pääsiäistä!

Haaste ja eteenpäin

Sainpa pitkästä aikaa haasteen Metsä Linnulta, johon tartun tässä parhaan kykyni mukaan:-)

Haasteen sisältö on seuraava:

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja.

Siis 11 asiaa minusta:

1. Olen puhjennut luontoihmiseksi viimeisen viiden vuoden aikana valokuvausharrastukseni myötä. 
2. Asun perheeni kanssa vanhassa omakotitalossa, tosin 21-vuotias poikamme asustelee tällä hetkellä jo aika omillaan. 19-vuotias tytär, koira ja mieheni asuvat siis kanssani.
3. Käytän vapaa-ajalla paljon etenkin poikani vanhoja vaatteita, hän lahjoittelee pieneksi käyneitä tai kuivausrummussa liikaa kutistuneita vaatteitansa minulle.
4. Jos minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko siivoan tai menen luontoon, menen ehdottomasti luontoon :-)
5. Tyttären vakava sairaus pari vuotta sitten oli yksi elämäni pysäyttäviä käännekohtia. Nyt asiat ovat onneksi aika hyvin :-)
6. Työmatkani on yhteen suuntaan sata kilometriä. En harrasta työmatkapyöräilyä, tavallisesti kuljen työmatkani junalla.
7. Valokuvausharrastukseni lähti liikkeelle mieheni kamerasta, jonka sitten omin. Viime kesänä sain oman, kunnon laatujärkkärin (käytetyn, mutta hyvän), josta olen äärettömän onnellinen. En ole aikaisemmin harrastanut koskaan mitään visuaalista enkä edes juuri luonut ajatustakaan siihen suuntaan. Valokuvauksessa ensi askeleet olivat silmien avaamista sille, mitä ympärillä oikeastaan onkaan ja jatkuvaa ihmettelyä. Sitten kaiken elävän tunnistamista ja uuden oppimista. Matka on ollut pitkä ja vielä enemmän on edessä :-)
8. Minusta suvaitsevaisuus on kaiken a ja o. Suvaitsemattomuus tökkii minua pahasti. Ihmiset saavat olla erilaisia ja se on ennemminkin rikkaus kuin rajoite.
9. Saan voimaa valosta, talven pimeä kausi on minulle koettelemus.
10. Minulle valkoinen, harmaa ja beige ovat värejä. Sen railakkaammaksi värihifistelyksi en osaa oman pukeutumiseni kanssa juurikaan mennä. Minulle ripaus beigeä tai valkoista mustien vaatteitteni joukkoon on jo harkittua väri-iloittelua :-) Pidän väreistä, olen vain huono niiden kanssa...
11. Silmäni ovat ruskeat :-)

Huh, huh. Se oli vaikeaa ;-)

Sitten Metsä Linnun eli Hannan esittämät kysymykset:

1. Missä olet kuin kala vedessä?

Omien osaamisteni parissa. Vahva osaaminen sytyttää innostuksen ja loppu on sen jälkeen 'helppoa'.

2. Paheesi?

Punaviini. En polta, liikun kohtuullisesti, syön melko terveellisesti, nukun jotakuinkin riittävästi. Kyllä se tuo punaviini taitaa se musta pisteeni ja paheeni :-)

3. Kadutko jotakin?

Kadun montaa asiaa. Olen elämäni varrella sanonut ja tehnyt asioita, joilla olen pahoittanut jonkun mielen. Mielelläni muuttaisin kaikki nuo tekemättömiksi, jos voisin. Viisautta ei ole vain riittänyt jokaiseen tilanteeseen niin paljon, kuin näin jälkikäteen toivoisi.

4. Minut saa onnelliseksi...

Oma perhe, ystävät, koira, mukavat työkaverit, luonto, ystävälliset teot ja sanat, omat ja muiden onnistumiset, loma, valokuvaaminen, perheen yhteiset hetket, hyvä ruoka....

5. Kaunein paikka Suomessa?

En ole löytänyt vielä yhtä kauneinta paikkaa. Kauneutta on täällä niin paljon - ja minä etsin lisää :-) Blogissani on kuvia monesta kauniista paikasta.

6. Mitä ruokaa et voi vastustaa?

Perheen kanssa nautittavaa hyvää ruokaa :-)

7. Mitä syöt aamiaiseksi?

Viilin. Se siitä minun terveellisestä syömisestäni...

8. Mistä haaveilet?

Ukrainan tilanteen rauhoittumisesta, ilmastomuutoksen pysähtymisestä, kehitysmaiden lapsikuolleisuuden pienenemisestä. Haaveilen siitä, että lapset ja me vanhemmat pysyisimme terveinä ja että lapsilla olisi edessään hyvä tulevaisuus. Pienemmistä asioista haaveilen siitä, että minulla olisi enemmän aikaa valokuvaamiseen ja kauniissa paikoissa liikkumiseen ja että oppisin kuvaamaan vielä paljon, paljon paremmin.

9. Jos en olisi ihminen olisin...

Jos itse saisin valita, mustarastas olisi kova juttu. Jos taas kohtalo olisi oikeudenmukainen niin... sitten en osaa sanoa ;-)

10. Paras retkeilykohde?

Tämä maailma. Ehdottomasti :-)

11. Minkälaisena näet elämäsi kymmenen vuoden päästä?

Viisaampana ja vapaampana muiden mielipiteistä.
 

Omat kysymykseni:

1. Mikä on lempivuorokaudenaikasi ja miksi?
2. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
3. Mikä on lempivärisi?
4. Sana, jota käytät blogissasi liian harvoin?
5. Sana, jota käytät arjessasi liian harvoin?
6. Milloin aloit kirjoittaa ensimmäistä blogiasi?
7. Mikä on blogin kirjoittamisessa parasta ja miksi?
8. Mitä haluat oppia seuraavan viiden vuoden aikana ja miksi?
9. Kumpi on enemmän sinun juttusi: meri vai järvi?
10. Kumpi on enemmän sinun juttusi: kaupunki vai umpiluonto?
11. Jos saisit valita yhden ihmeen (toiveen), mikä se olisi?

Haastettavat blogit:

Tässä en pääse lähellekään yhtätoista, mutta yritetään ;-)

Tuulanhavis
Mie Turus
StudioTee
Haaveena hyvä kuva
Something Like Art
Kotipoluilta
Ame's photo diary

Ja lisäksi haasteen saa ottaa vastaan ihan kuka vain haluaa :-)

Erilaista luontoilua - kevättä kuitenkin :-)

Lähdin tänään tuntia tavallista aikaisemmin töistä kotiin. Huomenna vietän viime vuoden viimeisiä lomapäiviä ja lomani alkoi näin vielä tuntia aikaisemmin. Ilma oli juhlava ja se oikein pakotti minut kävelylle luontoon. Lähdin Alajärven (uima-)rantaan Tervaniemeen ja oletin jotenkin sen olevan tyhjä ja autio. Kattia kanssa. Autoja oli niin paljon, etten ole moista määrää nähnyt siellä kesähelteilläkään. Siellä oli suunnistuskisat :-)

Luontokävely oli antoisaa, mutta hieman erilaista kuin etukäteen kuvittelin. Puskat rytisivät, kun suunnistajia ryntäili pensaiden läpi kovalla vauhdilla kohti seuraavaa rastia. Oli välillä hieman nurkkaan ahdistettu olo ;-) Varmistelin tämän tästä eteen ja taakse. Suunnistajien lähestyessä astuin polun sivuun odottamaan ruuhkan selviämistä. Se oli totisesti IHAN erilainen luontoretki ;-)

Kevään tulo on herättänyt minussa väliaikaisia (niin luulen) ilon tuntemuksia. Olin tänäänkin niin onnellinen kuullessani lokkien kirkuvan, kun kuljin metsässä rantapolkua pitkin. Luulen, että kuukauden kuluttua lokin huuto ei enää herätä minussa samanlaista mielihyvää ;-)

Samoin ole KOVASTI ilahtunut rastaan tapaamisesta. Räkättirastas tämä on, luulisin. Tosin sen laulu (ei se räksytys) on mielestäni aina viehättävää ja mielenkiintoista. Eikä sen touhujen seuraaminen ole koskaan yksitoikkoista ;-) Tässä siis kevään iloa rastaan hahmossa...

Pesulla ja odotusjonossa :-)

Hämeenlinnan Linnanpuistosta en löytänyt etsimiäni sammakoita, mutta lintuja vaikka kuinka paljon. Eivät ne tyrkylle kuvattavaksi tulleet, mutta lauloivat aivan mahdottoman kantavalla äänellä - ja kauniisti, kuten aina.

Linnut ovat tuollaisessa yleisessä tilassa rohkeampia kuin täällä meidän kotipihassamme. Siellä kannattaa selvästi paremmin kantaa kameraa mukanaan kuin täällä pihassa tai viereisessä metsässä. Yksinkertaista, muttei vain tullut mieleen aikaisemmin ;-)

Sinitiainen tuli oksalle päivystämään, muttei mennyt pesulle, kun olin lähellä. Pieni kurapassi tuossa oksan alapuolella oli suosittu pesupaikka, kunhan pysyin siitä riittävän kaukana :-)

Peippo peseytyi mitä suurimmalla innolla samaisessa kuralätäkössä. Pyrähti sitten kuivattelemaan ja sulkia sukimaan syvemmälle pensaiden oksistoon. Tervetuloa, kevät :-)