Osaisitko sinä kuvitella...?

Olen saanut päähäni, että paikallinen moottorirata sopisi paljon paremmin puistoksi ja ulkoilualueeksi (talvellahan siellä hiihdetäänkin) kuin meluisaan moottoriurheiluun. Paikka on vihreä ja aivan luonnonsuojelualueen kupeessa.  Kun kukaan muu ei näe muuten sitä minun silmilläni, kävin napsaamassa kuvia, joiden avulla asiaa on hieman helpompi kuvitella. Mielikuvitusta tarvitsee silti olla ihan hippunen :-)

Minä näen radalla kävellessäni joka puolella piknik-paikkoja. Pienellä siistimisellä ja sinivalkoisten aitojen ja pömpelien poistamisella saataisiin ihmeitä aikaiseksi. Kauhtuneen heinän sijalle tarvitsee kuvitella vain kesäistä vihreää...

Tämän suolammen luota kuulin sammakkojen huutavan, vaikken niitä nähnytkään. Pysyvät fiksusti suotuppojen seassa. Lammessa asusti myös telkkäpari. Urossorsia ja lokkeja kävi myös vierailulla. Lammen ympärillä on runsaasti tasaista vihertilaa ja ympärillä metsää. Sitruunaperhoset ja neitoperhoset lentelevät, samoin kuin herukka ja kangasperhosetkin. Minä voisin kyllä tulla piknikille tähän lammen rannalle, etenkin sitten, kun paikat ovat jo vihreänä...

Asvaltoitujen reittien lisäksi alueella risteilee ihan kävelyreittejäkin. Metsäsaarekkeissa huutelevat fasaanit ja käpytikat koputtelevat. Peippoja näkyy ja kuuluu kaikkialla, samoin tiaisia ja punarintoja.

Alakuvassa vasemmalla on jonkinlainen huoltorakennus. Sen tilalla voisi olla vaikkapa puistokahvila ison terassin kera. Tilaa löytyisi myös vakkapa minigolfille? Ahveniston järvelle on lyhyt, vaikkakin maastoinen matka. Kävelyreitit ovat kuitenkin hyvin kunnossapidettyjä, joten matka ei ole terveillä jaloilla mitään... :-)

Tänne mahtuisi myös kota tai muu nuotiopaikka, puuvessat ulkoilijoille...

Sinivalkoinen kaiteisto pömpeleineen häiritsee, mutta moottoriurheilun puuttuessa niitä ei enää tarvittaisi. Muista kuvitella kuivunut heinä vihreäksi :-)

Ollaan korkealla harjun päällä. Ja ihan keskustan vieressä.

Käveltäviä reittejä riittää...

Kuvittele vähän lisää vihreää ja ehkäpä muutamia pensaita... Retkipöytiä jne...

Vihreä tuttu

Tänään ei ollut yhtään rutiiniarkipäivä. Jo se, että työpäivän jälkeen laitoin tyttärelle kasvislohipitsaa terveelliseen ja niin herkullisen oloiseen pitsapohjaan, teki illastani uniikin. Päivään mahtui muitakin uniikkeja ennalta tiedettyjä ja tietämättömiä tapahtumia.

En ole ottanut valokuvia, enkä edes käsitellyt niitä. Onneksi kuvakaipuutaan on saanut toteuttaa pääsiäisen pyhinä niin paljon, että tämä ilta menee oikein hyvin näinkin.

Pääsiäisen perhostulvasta yksi kuva - kävelin luonnon valtaamalla Ahveniston moottoriradalla kuuntelemassa lintujen suurkonserttia ja tapaamassa mitä erilaisempia eläimiä. Perhoskevääni aukesi tuolla. Tässä kangasperhonen, jonka silmä erotti paremmin, kun pajussa ei ollut vielä yhtään lehtiä. Kesällä sen erottaminen onkin jo paljon haastavampi juttu. Maastoutuu ympäristöönsä niin täydellisesti, että se pitää havaita liikkeessä. Muuten ei välttämättä onnistu.

Ulkoilua - nuoria hiihtäjiä

Sunnuntaina pakkanen oli kohtuullista, mutta sää oli harmaa. Luontoelämyksiä en osannut keksiä, mutta hyvän ulkoilusään innoittamana lähdin katsomaan (ja kuvaamaan), miten hämeenlinnalaiset ulkoilevat.

Viimeisin kohteistani oli moottorirata. Ulkopaikkakuntalaiselle kellot eivät välttämättä helise eivätkä soi, mutta Hämeenlinnan moottorirata on talvella hiihtäjän unelma. Lunta silloinkin, kun muualla siitä vasta haaveillaan. Runsaasti parkkitilaa ja hyvät ladut.

Koska hiistoladut ovat kesäisin moottoriurheilun palveluksessa, siellä on hiihdon kannalta humoristinen nopeusrajoitus. Ainakaan lasten ei tarvitse kovasti pelätä sen puolesta :-)

Kuvailin paikalla hiihtäjiä, mutta kaikkein ihanimpia kuvattavia olivat lapset. Ainakin siis ne lapset, jotka olivat paikalla jotakuinkin vapaaehtoisesti. "Mutta mä en haluu hiihtää... - nyyh, nyyh, nyyh" -repliikit eivät puolestaan kertoneet vapaaehtoisuudesta. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi löytää terveen, liikkuvan ja ulkoilevan elämän jatkossakin. Jos on alussa hauskaa, niin sitä on usein myöhemminkin :-)

Suolampi autoilla ja ilman

Olen käynyt Ahveniston moottoriradan suolenkillä tänä vuonna kolmesti. Moottorirata on aivan luonnonsuojelualueen kupeessa, siksi sen luonto yhtä kiintoisaa kuin muukin ympäristö. Poikkeuksena muuhun harjuun suolenkiltä löytyy kuitenkin pienen pieni suolampi, josta hiljaisina aikoina löytyy elämää jos minkälaista. Lähellä oleva Kahtoilampi on myös soinen, mutta siinä on uimaranta ja ihmiset ovat kansoittaneet lammen yhden rannan omalla tavallaan.

Toukokuussa moottoriradan suolammella oli huumaavaa sammakoiden kurnutusta ja lintuvieraita. Tässä vielä muistutusta niistä tunnelmista:

Kesäkuussa vierailin suolammella yhtäaikaa autojen kanssa. Meteli oli käsittämätön. Onneksi eläimet jossain suhteessa tottuvat erilaisiin ääniin. Varmasti paljon paremmin kuin minä. Minä jäin miettimään kauniin luonnon ja paikalla pauhaavien autojen ristiriitaa. Näyttääkö tämä sinun mielestäsi toimivalta?