Aina sattuu ja tapahtuu

Kun on kevät ja paljon sorsia, on myös taisteluita. Tavallisesti miekkoset kahnailevat keskenään, mutta tällä kertaa kähinäparina oli naaras ja uros. Eivät pari keskenään, mutta äijä kävi nokkimassa ja tylyttämässä ja lyyti antoi samalla mitalla takaisin. Rouvan oma miekkonen odotti tyynesti vieressä :-)

Onneksi osa linnuista osasi olla ihan rauhallisestikin ja patsastella helposti kuvattavissa asennoissa ;-) Jälkimmäisessä kuvassa näkyy lammikon ruosteisen värisiä kiviä.

Siivekkäitä - niitä näitä

Eilen sotkin kuvia läppärillä hämärässä huoneessa vähemmän tutulla kuvankäsittelyohjelmalla, vaan pitihän ne kuvat käydä läpi... ;-)

Kumpulanojan lätäkkö oli kurainen. Mutta niin suosittu :-)

Vastarannalla oli lisää sorsia ja se 'kuuluisa' valkoposkihanhi. Osasi olla välillä kovin huomaamattoman näköisenä, mutta ojentautuessaan se erottui selvästi. Melkein huomaamaton on edessä oleva sorsanaaraskin.

Eilinen postauskuva (huonommalla rajauksella) tässä minulle tutummalla kuvankäsittelyohjelmalla (ja paremmassa valaistuksessa) läpikäytynä. Lätäkön ja ojan kivet olivat myös jotenkin ruosteisen väritteisiä, tosin se näkyy ehkä paremmin huomisissa kuvissa.

Kuvatessani ohikulkeva mies kysyi minulta ensin, olinko huomannut jo valkoposkihanhen. Sitten hän vinkkasi, että ojaa eteenpäin mennessä löytyy todennäköisesti myös haapana. Ihanaa, että ystävällisiä ihmisiä on olemassa!

Naarashaapana tämä käsittääkseni on. Oli paljon, paljon arempi kuin sorsat. Oli varuillaan ja lensi kerran pienen kävelysillan yli ojaan pitemmälle. Kuin varmuuden vuoksi. Hyvä, että on varovainen...

Kumpulan sorsa

Lähdin töistä vähän tavallista aikaisemmin ja olin alunperin menossa kuvaamaan vaikka minne. Siis sellaiset olivat suunnitelmat vielä aamulla, kun taivas oli sininen ja aurinko paistoi kauniisti. Pilvinen keli ei soveltunut oikein mihinkään, joten kävelin ihan viereen paikkaan, jonka nimeksi kartta ilmoittaa Kumpula. Kartan ja Flickrin mukaan siellä piti olla juoksevaa vettä. Ja olihan siellä. Ruskeaa, mutta lintuja täynnänsä.

Osoittautui, että paikka olikin juuri aivan sama, josta olin lueskellut Suomen Luonto -lehden www-sivuilta. Paikalta löytyi tavallisten sinisorsien lisäksi valkoposkihanhi, erikoisen värinen sorsa ja haapana (näin ymmärsin). Tässä pikainen kuva taas vähän erilaisesta sorsasta - kaunis tämäkin :-)

Erilaiset sorsat

Sorsien muhinakuvat ovat vieläkin odottelemassa. Niiden käsittely tuntuu melkein tirkistelyltä, joten niillä ei ole kiirettä ;-) Eivätkä ne ole edes maailman laadukkaimpia kuvia. Toiveita herättäviä kevään suhteen kuitenkin.

Viime viikonloppunakin näin Vanajavedellä sellaisen valkoisen sinisorsan. Ihan samanlainen värimuutos kuin siinä vuosia sitten tapaamassani sorsassa. Jälkeläisiä ehkä?

Yhdellä sorsaraukalla oli nokka katkennut syystä tai toisesta. Näytti säälittävältä, muttei heikkokuntoiselta.

Kevättintti :-)

Luistellessani (ilman luistimia) jäätyneellä ja veden peittämällä luontopolulla tintit visersivät railakkaasti ja lentelivät pareittain peräkanaa. Kevättä ilmassa siis niilläkin :-) Yhden tintin kanssa pääsin katsekontaktiin, muuten reitti oli niin vaivalloinen, että piti ihan tosissaan miettiä pysähtyäkö vai edetä. Kevät on lähellä ja linnut ovat ihania :-)

Vetten päällä

Katumajärven jää näytti minusta sulaneelta. Täysin kulkukelvottomalta. Yhden saaren edustalla näkyi ensin punaiseen pukeutunut hahmo - pilkkijähän se. Ajattelin, että on kanootilla pintavedessä lillumassa, mutta kyllä tuo ihan omilla jaloillaan liikkui.

Kävin kuuntelemassa innokkaita lintuja ja kuvaamassa hieman sorsia. Olin jättänyt autoni yksinäiselle parkkipaikalle. Takaisin tullessani siellä oli jo neljä muutakin autoa. Ainakin osa heistä oli pilkkijöitä. Nyt ei menty enää ihan rannan tuntumassa, vaan jotakuinkin keskellä järveä. Yhdellä heistä oli narukela mukanaan - tulkitsin sen turvanaruksi, sillä naru johti kelasta rantaan päin. Silti hirvitti...

Kevättä ilmassa!

Kevättä on ilmassa ainakin jos on uskominen sorsia. Kosintamenoja hienoine vihellyksineen oli käynnissä Vanajaveden sulassa. Ja sitten ihan sitä itse asiaakin. Kevätrientoja oikein urakalla. Nyt voi kevään merkkejä alkaa etsiä muualtakin - ei tämä enää ihan keskivertohelmikuuta ole ;-)

Sulaa Vanajavettä

Vanajavesi on jo sulaa virtaisimmilta paikoiltaan. Hiven auringon paistetta kaunistaisi kaikkea paljon, mutta tänään näin auringon pilkahduksia vain Pasilassa. Lumi kaunistaa Pasilaa paljon enemmän kuin aurinko. Vaan piristihän se valon pilkahdus silti :-)

Vaikka päivät ovat pidentyneet, kärsin selvästi valopulasta. Jotain valipilkkuja täytyy ryhtyä suunnittelemaan viikonlopuksi (sen verran kuin hiihtokisojen katsomiselta ehtii :-)).

Voisi kuvitella, että kevät saapuisi muutamaa viikkoa etukenossa. Se jää nähtäväksi. Terveisiä Vanajaveden ääreltä ja iloista perjantai-iltaa!

Lunta hiljalleen...

Lähdin töistä Hämeenlinnassa pidettävän kokouksen takia tuntia aikaisemmin. Tuntui niiiiin valoisalta, vaikka pilvet peittivätkin taivaan. Lunta ripotteli hiljalleen, vaan ei sitä mitenkään kasautumaan päässyt. Tosin saattaahan tämänkin lumimäärän vuoksi jokunen junavuoro myöhästyä tai peruuntua ;-) Kuvat Pasilan asemalta.

Junamatkalla lueskelin lasteni minulle lahjaksi tilaaman lehden tuoretta ja tilauksen ensimmäistä numeroa. Olen ihan tarkoituksellisesti pitänyt 'paastoa' valokuvauslehtien ostamisesta ja odottanut tätä kotiin kannettua numeroa. Ihanat lapset :-) Ja yksi lempilehdistäni...

Hieno päivä!

Urheiluhulluna yritin kuunnella töissä parisprinttejä radiosta samalla kun tein töitä. Miesten parisprintin loppu meni radioselostajilta yhdeksi yhdessä ulvomiseksi, sanaakaan ei saanut selvää. Ulvonnan onnellinen sävy kertoi, että Suomella menee hyvin, mutta siihen se jäi. Hyvä päivä Olympialaisissa tänään! Kulta, hopea ja kiekkojoukkue jatkoon!

Kaivelin taas kuvia aiemmilta vuosilta. Vuosi sitten jotakuinkin näihin aikoihin Hämeenlinnan keskusta näytti todella talviselta. Mutta taivas oli selkeä ja valoa on riittänyt paljon enemmän kuin näinä päivinä. Täytyy olla vain onnellinen siitä, että kevät tulee näillä näkymin tänä vuonna aikaisemmin kuin tavallisesti. Jotain hyvää edes...

Täsmälleen kaksi vuotta sitten olen kuvannut kovasti tulppaaneja, mutta pari kuvaa löytyi sinitiaisistakin. Ei siis ole ollut aivan mahdoton keli, näyttää ihan valoisalta.

Noin kolme vuotta sitten olen kuvannut muunmuassa kuivahtanutta ruusua (kertookohan kehnoista keleistä?), mutta kuun kumotustakin on pilvien läpi työmatkalla näkynyt. Tämän olen pysähtynyt nappaamaan moottoritien Nurmijärven liittymään. Lunta silloinkin.

Omalla tavallaan on hauskaa, että kuvista kertyy vähitellen eräänlaista päiväkirjaa. Kaikkea ei tule kuvattua, mutta selvästi enemmän kuin kirjoitettua. Alimmaisen kuvan olen julkaissut blogissa jo aiemmin, mutta kaksi ensimmäistä editoin ja nimesin vasta nyt. Kaikkea noista kätköistä löytyy, vaikka ulkona on vain harmaata :-)

Hyppääjän hanskat kuin linnun koivet...

Katselin olympialaisten joukkuemäen kisaa ja muutaman hyppääjän epänormaalin isot valkoiset hanskat herättivät mielessäni muistoja ja mieleeni tuli nokikanan koivet. Ne ovat ehdottomasti mieleenjäävimmät linnunkoivet, mitä olen koskaan nähnyt. Ihan samanlaiset kuin mäkihyppääjien hanskat: häkellyttävän valkoiset ja isot.

Ei mitenkään naiselliset härpäkkeet...

Ja siitähän ajatus lensi edelleen muidenkin lintujen koipiin. Meidän sinisorsamme räpylät ovat kauniin oranssit, mutta afrikanhanhen räpylät ovat loistavan pinkit. Mieleen painuvat nekin :-)

Varsinaiset metsästäjän raajat olen nähnyt koulutetulla haukalla. Niillä nappaa, jos on napatakseen...

Ja vielä viimeiseksi lintu (koipineen), jota ei tapaa Suomen tantereilla ainakaan vapaana: valkoinen pelikaani (mikä sen virallinen ja oikea nimi sitten onkaan. Tämä, kuten kaikki muutkin edellä esitetyt linnut on kuvattu Lontoossa yhteisillä kevätmatkoilla tyttären kanssa. Ihania muistoja siis :-)

Mielikuvamatkailua ja koiran ruokavaliota

Valokuvausolosuhteet eivät ole kaikkein parhaat. Kiehtovampaa onkin ollut selata ja siivota valokuva-arkistoja. Etenkin joidenkin raakakuvien käsittelyä olen kokeillut nyt uudelleen, kun olen puolen vuoden aikana oppinut aiheesta enemmän. Alkuperäinen raakakuva kun ei käsittelyssä muutu, vaan sitä voi hioa aina uudelleen ja uudelleen. Joistakin kuvista on tullut aiempaa parempia, joidenkin kohdalla en ole oppinut yhtään mitään.

Samalla pääsee verestämään muistoja niistä vuodenajoista ja reissuista, jolloin kuvaamista on riittänyt niinkin paljon, ettei aikanaan ole kaikkia kuvia edes käydä läpi. Tämä on samalla sellaista henkistä pakomatkaa lämpimämpään vuodenaikaan ja kiireettömämpiin hetkiin. kelpaa minulle ;-) Ja on kovin edullista ja ympäristöystävällistä matkailua.

Töissä on selvästi tavallista rauhallisempaa, sillä pääkaupunkiseudulla on nyt hiihtoloma. Koululaisten vanhemmat pitävät omaa talvilomaansa mahdollisuuksien mukaan juuri nyt ja se näkyy. Se näkyy myös palaverien määrässä, mikä ei ole ollenkaan hullumpaa :-)

Koiran vatsa on kiukutellut ja olemme nyt pari viikkoa menneet ihan 'kotiruualla'. Hellät ruoka-ainekset ovat tehonneet ja ruokahalu on palannut. Hyvä niin. Tämä on jo neljäs tai viides kerta (ainakin), kun koiran vatsa kieltäytyy yhteistyöstä edes aivan erikoisallergissopivien ruokin kanssa. Saattaa olla, ettei valmisruokiin ole enää paluuta. Täytyy vain perehtyä nyt lisää tähän koiran ravitsemustieteeseen ja tarvittaviin lisäravinteisiin. Pärjätään me näinkin :-)

Nyt siirryn mentaalimatkalle Puerto Ricoon katsomaan auringonlaskua lämpimän tuulenhenkäyksen puhallellessa. Ei ole kuuma eikä kylmä. Juuri sopiva lämpötila ulkona seisoskeluun :-)

Nopea tilanne

Tilanne oli nopeasti päällä ja yhtä nopeasti ohi. Kameran säädöt eivät olleet säädetty tätä varten, mutta näinhän siinä usein käy.

Iso musta lintu lensi maahan, sieltä oksalle, odotti liikenteen rauhoittumista. Sopivan rauhallisen hetken tullen lensi tien reunaan ja nappasi jonkin raadon (?). Lensi raato suussaan pois ja minä yritin seurata perässä. Paitsi että kadotin linnun täysin. Yhtäkkiä lintu pörähti lentoon melko läheltä - saalis suussaan.

En päässyt missään vaiheessa kunnolla asemiin puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt korjata kameran säätöjä. Lähinnä tällainen 'turvakamerakuva' tälläkin kertaa. Vaan onko korppi? Sitä veikkasin itse. Selvästi varista isompi lintu joka tapauksessa...

Varovaisia lintuja liikenteessä...

Toista tuntia värjöttelin lintujen ruokintapaikan vieressä, sillä mitään muutakaan kuvattavaa en keksinyt. Häiriötekijöitä (minut mukaan lukien) oli aivan liikaa eivätkä linnut juurikaan malttaneet jäädä aterioimaan. Minä palelin ja sinnittelin, mutta kuvia kertyi kameraan vain muutama...

Yksi talitiainen oli muita pörröisempi, pulleampi ja estottomampi - se kävi hakemassa useammankin pähkinän palasen. Ja siitä sain siten kuvankin. Lintulaudan auringonkukan siemenet eivät tänään juurikaan tinteille kelvanneet. Yksi kävi kahdellakin laugalla huiskimassa siemeniä pois, muttei löytänyt mitään parempaakaan. Siinä vaiheessa kelpasi vanhan kaivon kannella olleet pähkinän palaset. Ronkeleiksi ovat heittäytyneet ;-)

Ihanaa ystävänpäivää!

Oikein ihanaa, aurinkoista, lämmintä ja kesäistä ystävänpäivää!!!!

Säälittävää revittelyä pienistä pilkahduksista...

Pienen hetken pilvessä oli reikä. Ei sitä mitenkään saanut kuvattua kauniisti, ikkunakin oli sotkuinen. Vaan kuvasin silti, ihan vain todisteeksi ;-)

Tarkensin kuvan ensin ikkunan kuratäpliin. Istun Pasilassa neljännessä kerroksessa ja silti ikkunan kuivuneet pisarajäljet ovat kuraisia...

Kokeilin, josko paremman kuvan saisi tarkentamalla kuvan etualalla olevaan talon rumilukseen. Eipä tullut hääppöistä jälkeä siitäkään.

Ja sitten valoisa hetki olikin jo ohi. Mutta minä hymyilin kuin Naantalin aurinko - niin nopeasti valon pilkahdus sai mielialani nousemaan :-)

Auringon pilkahduksen näin viime viikonloppunakin....

On tämä vaan säälittävää... :(

Vähän erilainen

Opettelin oikeastaan tunnistamaan eläimiä vasta kun aloin valokuvaamaan niitä. Lintu- ja luontokirjat olivat kovassa käytössä, kun opettelin milloin mitäkin uutta eläintä ;-)

Tämä sorsa oli erilainen. Lammella oli silloin (syksy 2009) reippaasti yli sata sorsaa ja kaikki muut olivat tavallisia. Tämä oli eri värinen. Onneksi muut sorsat eivät sorsineet sitä sen erilaisuuden vuoksi. Itse asiassahan tämän yksilön värityshän on oikein kaunis.

Monen monta uutta eläintä on tullut opeteltua viimeisten vuosien aikana. Ja homma on vasta alussa :-)

Vuosia taaksepäin

Katselin blogiani taaksepäin ja tutkailin, mitä ihmettä olen kuvannut aikaisempina vuosina näihin aikoihin. Laivalla olen ollut näihin aikoihin useammankin kerran. Lumisia lähieläinkuvia löytyy. Ja sitten aivan epätoivoisia lavastettuja kyhäelmiä ;-)

Nyt on niin paljon tullut tarjoiltua viime aikoina koira- ja sorsakuvia, että otan ronskisti katsausta menneeseen.

Vuosi sitten Tukholman matkalla aurinko ei paljoa tarjoillut säteitään edes rekvisiitaksi. Kuvat jäivät todella vähiin. Tämä kuva oli blogissa jo vuosi sitten...

Kaksi vuotta sitten samaisella reissulla jäätä oli enemmän ja aurinkokin ilahdutti yhden aamun verran... Tämä kuva ei ollut kaksi vuotta sitten blogissa, mutta samankaltaisia kuvia oli kyllä esittelyssä.

Kolme vuotta sitten (2011) ristelyllä pääsin kameran kanssa niin ikään todistamaan kaunista aamua Tukholman saaristossa. Tämä kuva ei ole ollut aikaisemmin blogissani.

Vuoden 2010 kuvista suurin osa on tuhoutunut konerikon myötä (nykyisin kaikki kuvat ovat myös ulkoisella kovalevyllä). Blogikuvat löytyvät Picasa-albumista, mutta niissä ei ole päivämääriä. Flickriin olen kuitenkin tähän aikaan helmikuusta 2010 lisännyt tällaisen kuvan - oravabuumi oli minulla silloin kuumimmillaan ja valokuvausta oli kertynyt reilut puoli vuotta. Sen pidemmälle taakse eivät vuodenaikamuistot riitä. Nyt niitä kerrytetään vuosi kerrallaan :-)