Mustavalkoista - enimmäkseen

Odotan jännityksellä, mihin viikonlopun sääennuste päätyy. Ulkoiluilma olisi tilauksessa, mutta mitään lupausta en ole tilaukseeni saanut.

Viime viikonloppuna päädyin kävelemään koivumetsikköön. Koivumetsässä on jotain sykähdyttävää ja vaikutelma vain lisääntyy, kun aurinko malttaa valaista maisemaa hieman. Sammalkin näyttäytyy niin kutsuvan vihreänä ja melkein kesäisenä, kun se saa aurinkoannoksensa :-)

 Harvemmasta koivumetsästä siirryin tiheämpään ja mustavalkoinen luonnon grafiikka vain tiivistyi.

Päädyn säännöllisesti kuvaamaan koivuja milloin mistäkin kuvakulmasta- Aina löytyy jotain uutta :-)

Erilaiset sorsat

Sorsien muhinakuvat ovat vieläkin odottelemassa. Niiden käsittely tuntuu melkein tirkistelyltä, joten niillä ei ole kiirettä ;-) Eivätkä ne ole edes maailman laadukkaimpia kuvia. Toiveita herättäviä kevään suhteen kuitenkin.

Viime viikonloppunakin näin Vanajavedellä sellaisen valkoisen sinisorsan. Ihan samanlainen värimuutos kuin siinä vuosia sitten tapaamassani sorsassa. Jälkeläisiä ehkä?

Yhdellä sorsaraukalla oli nokka katkennut syystä tai toisesta. Näytti säälittävältä, muttei heikkokuntoiselta.

Vähän erilainen

Opettelin oikeastaan tunnistamaan eläimiä vasta kun aloin valokuvaamaan niitä. Lintu- ja luontokirjat olivat kovassa käytössä, kun opettelin milloin mitäkin uutta eläintä ;-)

Tämä sorsa oli erilainen. Lammella oli silloin (syksy 2009) reippaasti yli sata sorsaa ja kaikki muut olivat tavallisia. Tämä oli eri värinen. Onneksi muut sorsat eivät sorsineet sitä sen erilaisuuden vuoksi. Itse asiassahan tämän yksilön värityshän on oikein kaunis.

Monen monta uutta eläintä on tullut opeteltua viimeisten vuosien aikana. Ja homma on vasta alussa :-)

Muutos suunnitelmiin (sen kerran kun niitä tuli tehtyä)

Alunperin piti jatkaa naisten kympistä, mutta luonto muutti nopeasti mieleni. Työpäivän jälkeen keli oli kaunista kotonakin, joten rentoutin itseäni kömpimällä kameran ja sen jalan kanssa pihaan. Vanha omenapuu kukkii jo - se sama, jonka silmuja ja kuorta oravat syövät mielellään. Muut, nuoremmat omenapuut (2 kappaletta) kukkivat vasta vähän ajan päästä.

Ensin ajattelin kuvata omenapuun kukkia, mutta sitten silmissäni alkoi vilistä kukkia ja mehiläisiä - siis kimalaisia. Pullukat kimalaiset olivat ekstaasissa valkoisten kukkien paljoudesta. Jäin koukkuun niitä kuvaamaan. Sain kuvattua ensimäisen erän (jonka perusteella minun pitäisi oppia jotain) ja tässä on muutama otos siitä satsista. Läheltä katsottuna kimalaiset ovat NIIIII-IIIIN ihania :-) (Muuten hyppään kauhusta korkealle aina pörinää kuullessani. Pitäisi opetella aikuisemmaksi...)