Keskiviikkoaamuna tapasin junassa ystävällisen herrasmiehen, joka kysyi, matkustinko samalla junalla edellisenäkin päivänä ja olinko mahdollisesti kadottanut matkapuhelimeni. Hän oli huomannut minun puhelimeni jäävän junaan istuimelleni kun lähdin ja oli jopa lähtenyt perääni. Nopeana vaeltajana olin kuitenkin jo matkalla junan toiseen päähän eikä ihme, ettei mies ollut löytänyt minua.
Tämä mies kertoi kuitenkin vieneensä kännykkäni juna-asemalle lipunmyyntiin ja olivat sieltä ilmoittaneet toimittavansa puhelimen edelleen löytötavaratoimistoon. Kännykkäni oli siis tallessa! Minun ulottumattomissani, mutta tallessa! Ihanaa, että maailmasta löytyy kännyköitä pelastavia herrasmiehiä!
Siispä soittamaan löytötavaratoimistoon. Kuorma ei ollut vielä tullut. Myöhemmin se oli tullut, mutta sitä ei oltu purettu. Ja vieläkin myöhemmin selvisi, ettei kännykkäni ollut kuormassa mukana.
Torstaina aloin menettää hyväntahtoisuuttani ja kärsivällisyyttäni. Laitoin uuden palautteen www-sivujen kautta VR:n asiakaspalveluun, sillä en ollut saanut tiistaina lähettämääni viestiin minkäänlaista vastausta. Vähän aikaa puhkuttuani laitoin vielä muutaman kerran uudelleenkin palautetta samaista kanavaa pitkin. Pakko olisi jo jonkun huomata viestini.
Puolen päivän jälkeen soitin TAAS löytötavaratoimistoon. Ei, puhelimeni ei ollut saapunut sinne. Nyt en enää tyytynyt odotteluun ja palautelomakkeiden täyttelyyn. Etsin VR:n www-sivut läpikotaisin, mutten löytänyt kenenkään oikean henkilön yhteystietoja. Mutta kun apinan raivolla jaksaa kaivaa, niin ainahan jotain löytyy ;-) Löysinpä ihan oikeiden, elävien ihmisten sähköpostiosoitteita monen mutkan takaa. Ja niin lähetin sähköpostia - useammalle heistä. Kerroin tilanteesta ja siitä, että puhelin on todella toimitettu VR:n lipun myyntiin ja ainoa, mitä halusin, oli saada puhelimeni takaisin.
Puolen tunnin sisällä puhelimeni soi. Yksi sähköpostilistani henkilöistä soitti, mutta vain ilmoittaakseen, ettei moista puhelinta ole kirjattu heidän järjestelmiinsä, joten puhelinta ei ole toimitettu heille. Josko tapaamani mies ei ehkä olekaan toimittanut puhelintani sinne, minne sanoi. Joskohan löytäisin tuon tuntemattoman miehen uudelleen ja voisin kysyä häneltä tarkemmin asiasta. Sappeni kiehui. Miksi joku tuntematon pysäyttäisi minut kertoakseen löytäneensä ja palauttaneensa kännykkäni johonkin, jos ei ollut tehnyt niin? En keksinyt yhtään kelvolista selitystä moiseen. Ehdotin, että he tarkastaisivat lipunmyyntipisteet varmuuden vuoksi, jospa puhelin olisi vahingossa jäänyt sinne. En saanut vastakaikua.
Tämä on niin pitkä juttu, että tähän väliin tarvitaan taas yksi asiaan mitenkään liittymätön valokuva ;-)
Pian sain toisenkin soiton VR:ltä. Toinen henkilö sieltä soitteli selittääkseen minulle lähettämäänsä sähköpostia (jota en ollut vielä lukenut). Hän lupasi keskustelumme jälkeen kuitenkin, että lipunmyynnit tarkistetaan varmuuden vuoksi. Tässä oli ripaus asiakaspalveluhenkisyyttä.
Torstai-iltapäivällä hän lähetti minulle sähköpostin, jossa totesi, ettei puhelinta oltu löydetty, mutta lupasi palata asiaan, jos kännykästä kuuluu jotain.
Perjantaiaamuna junassa - tapasin taas tuon herrasmiehen. Hän kysyi, olenko jo saanut kännykkäni takaisin. Selvitettyäni tilannetta hänelle, hän vielä tarkensi kertomustaan siitä, milloin ja minkälaiselle henkilölle hän oli puhelimeni luovuttanut. Niinpä lähetin puelintani etsineelle VR:n ihmiselle viestiä siitä, että puhelimeni OLI todellakin toimitettu heille ja että sen todellakin pitäisi löytyä joko heiltä tai löytötavaratoimistosta. Lupasin palata vielä asiaan.
Parin tunnin kuluttua minulle soittaa se ensimmäinen VR:ltä minuun yhteyttä ottanut henkilö. Hän ilmoitti iloisia uutisia: puhelimeni oli löydetty. Se ei ollutkaan Helsingin päärautatieaseman lipunmyynnissä, kuten olin käsittänyt, vaan Pasilan lipunmyynnissä. Sitä ei oltu ehditty vielä toimittamaan sieltä löytötavaratoimistoon (neljässä päivässä)... Sain sovittua, että haen puhelimen itse Pasilan asemalta - sehän on aivan työpaikkani vieressä. Ja siellä se oli ollut koko ajan - tiistaiaamusta asti! Heti, kun sitä alettiin etsiä tosissaan, se myös löytyi.
Helpolla kännykkä ei siis löytynyt siihen nähden, kuinka se oli kuitenkin toimitettu ajoissa asianmukaiseen paikkaan juuri niin kuin toivoa vain pystyi. Mutta onneksi löytyi ;-)
Jälkikaneettina vielä sen verran, että tämän viikon maanantaina (eilen siis) sähköpostissani oli vihdoin vastaus www-sivuilta lähettämääni kyselyyn kadonneesta puhelimestani ja sen tiedustelemisesta. Vastaaja pahoitteli vastauksen myöhästymistä - heillä on kuulemma ollut ruuhkaa. Hän kertoi, että kadonneet esineet toimitetaan löytötavaratoimistoon ja että niitä voi tiedustella sieltä. Lisäksi hän oli liittänyt viestiin linkin löytötavaratoimiston www-sivulle. Melkein nauratti...
Maanantaina näin junassa jälleen myös puhelimeni löytäneen miehen. Näytin hänelle iloissani löytynyttä kännykkääni ja kiitin häntä vielä kerran :-)
