Miten sitä osaisi ja jaksaisikaan arvostaa omaa terveyttään silloin, kun kaikki sujuu hyvin? Itse en ainakaan muista mitenkään olla erityisen kiitollinen terveinä päivinä sujuvasta tajunnan virrasta, toimivista jaloista ja ihan kohtuullisen hyvin toimivasta näköaistista. Pitäisi opetelle olemaan kiitollisempi, sillä mikään hyvä ei selvästikään ole itsestään selvää. Sen unohtaa niin helposti...
Tänään siis kameran kanssa ulkona! Olin riemuissani jo siinäkin vaiheessa, kun yhtään kuvan aihetta ei ollut löytynyt eteen. IHANAA! Lähieläimet pelastivat kuvapäiväni. Muutenkin olisin ollut jo tyytyväinen siihen, että jaksoin lähteä kävelemään kevään tautisuman jälkeen. Pari kuvaa - muistoja elämästä :-)
