Nojatuolimatkalla

Flickrin kautta voi lähteä myös nojatuolimatkalle. Sen sijaan, että näkisi pelkkiä tavanomaisuuksia, saattaa nähdä matkakohteensa aivan erilaisessa valossa. Eri silmät kun katsovat kaikkea niin eri tavoin.

Käydäänkö taas Helsingissä? Helsinkiläiset voivat miettiä, onko kuvissa pelkkää tavallista arkipäivää, vai myös jotain uutta?

Ruoholahtea

Katajanokkaa?

Laajalahti

Villa Kivi

Pohjoissatama

Katariinankatu

Ruoholahtea 2

Säästöpankinranta


Kiitos seurastasi! :-)

Siirrytään hämärään - vielä silti joutsenia

Syksy (yöllä on jo kylmää, joten on se jo syksyä!) on valokuvaamisen kannalta haasteellista aikaa. Hämärän huomaa linssin läpi helpommin, sillä kamera alkaa pikapikaa huutaa pitempiä valotusaikoja. Hämärä jää silloin kuvaan ja liikkeen vangitseminen on vaikeaa.

Se on se sama efekti, joka alkaa tehdä hämäräväsymystä ja syysikävyyttä. Syksyhän on auringon paisteessa mahdottoman kaunista. Vaan kun suurin osa päivistä tuppaa olemaan pilvisiä ja harmaita, tunnelma ei olekaan enää sama.

Syksyllä pitääkin osata kiinnittää huomionsa aivan eri asioihin kuin kesällä. Sopeutuminen auttaa :-)

Kävin vielä Hämeenlinnan Aulangolla joutsenlammella. Joutsenet ovat vielä siellä jonkin aikaa. Niin kauan, kuin ne malttavat pysyä rauhallisina ja tehdä äkkiliikkeitä vain harvoin, niistä saa ihan mukavia kuvia. Katkaistuista lentosiivistään huolimatta.

Vielä lokit lentävät

Vielä lokit lentävät ja vielä on enemmän kesän kuin syksyn tuntua. Harmi, että Suomen lammet näyttävät kuvissa vihreiltä ja ruskeilta. Ne ovat oikeasti paljon kauniimpia - käy vaikka katsomassa!

Siililempeä ilmassa

Alkukesästä pihassa kaksi siiliä yritti löytää yhteistä säveltä. Kyykin pitkään vieressä nähdäkseni kaiken. Mutta tuhinan ja ympäripyörimisen tasolle se jäi. Aivan aikaansaamatonta touhua :-)

Eipä sitten tänä kesänä ole siilinpoikasiakaan näkynyt. Vaikka meidän 'luonnontilaisessa' pihan takaosassamme ei varmasti huomaisi mitään, vaikka siellä mellastaisi montakin siilipesuetta.

Pihan takaosa on jäänyt kovin hoitamattomaksi sen jälkeen, kun sieltä pari vuotta sitten löytyi kokonainen pesue orpoja siilinpoikasia. Kun emo todella osoittautui kuolleeksi, ei niitä poikasia oman onnensa nojaankaan voinut jättää. Siinä se kesä keinoemona menikin. Hurmaavaa, vaikka jokseenkin voimia vievää aikaa...

Siilejä seurailemme edelleen tarkasti koko perhe. Pihan takaosassa ei enää arvaa leikata ruohoa enää ihan tuosta vain. Aina pitää ensin varmistua, ettei siilejä ole liikkeellä. Orpojen siilinpoikasten lisäksi ilmaiseen ulkoruokintaan ilmoittautuivat jotakuinkin kaikki muutkin lähialueen siilit. Joten ruokittavaa riitti - joka ilta :-)

Regent's Park

Maaliskuun alussa kävin tyttäreni kanssa Lontoossa. Hän ihastui kaikkeen näkemäänsä, minä ennen kaikkea Regent's Parkiin. Niin silmiin pistävää kuin kaikkialla muualla vihreyden puute olikin, Reget's Parkissa vihreää lääniä oli tallata oikein kilometritolkulla.

Eikä se muutenkaan ollut mikään peruspuisto. Siellä oli aidattuja alueita linnunpönttöineen vesilinnuille. Lintuja pääsi ihailemaan, mutta ne saivat pesiä rauhassa. Ja olipa siellä oikein kanaalikin, jonka varrella olikin hölkkääjiä tämän tästä.

Osa valokuvista tuli käytyä läpi saman tien, mutta osa jäi odottamaan parempaa hetkeä. Nyt vaikka voisi olla se parempi hetki :-)

Kysymys on näkökulmasta

Eksoottista - eikö vain? Innostuin ensin kuvaamaan hiekan jyviä ja sitten huomasin, että taustalla näkyvä taivas saa aikaan upean mielikuvan. Ei heti tulisi mieleen, että olen käynyt kuvaamassa pelkkää metrin korkuista hiekkakasaa :-) Vai?

Mutta en ole tehnyt kuvankäsittelyä - kyse on vain näkökulmasta (tällä kertaa kameran asennosta), kuten moni muukin asia tässä elämässä :-)

(Tuleepas kamalan paljon hymiöitä...)

Ei kun vain etsimään sitä parasta näkökulmaa itse kuhunkin asiaan!

Ampiaisia. Ja lisää ampiaisia.

Voimaannuin voimaa antavien luottamushenkilötehtävien jälkeen niin paljon, että uskaltauduin kuvaamaan ampiaisia. Niitä on uutisten mukaan paljon ja siltä se näytti minunkin silmilläni katsottuna. Aioin kuvata juuri kaadettujen puiden kaunista sahauspintaa, mutta tuoreen puun tuoksu oli houkutellut paikalle runsaasti vierailijoita ennen minua.

Kuhina oli sen verran kova, etten uskaltautunut herkullisen lähelle. Ampiaiset pörräsivät taukoamatta puiden ympärillä... Ja minä en tykkää niistä yhtään. En yhtään.

Lopulta juoksin pois kovaa vauhtia, kun korvan läheltä alkoi kuulua pörinää. Huidoin ilmaa kovasti ja siivosin tukkaani saadakseni siellä mahdollisesti majailevat vierailijat pois. Iho meni kauhusta kananlihalle, mutta minä selvisin ilman pistoja! :-)

Pitkospuilta

En osannut ajatellakaan, että edes pikkukaupungista löytyisi pitkospuita parin kilometrin sisällä kaupungin keskustan keskipisteestä. Mutta niin vain kävi täällä omassa kotokaupungissani...

Ihanasti kaupunki ja luonto yhdistyvät tässä kaupunkipuistossa :-)

Tai puisto- ja rantakaupungissa, miten vain...

Ihana uusi elämys...

Joskus sitä vain on niin väsynyt...

Voikohan haukotus tarttua kuvan kautta? Kokeillaan :-) Koiranpentu oli niiiiiin väsynyt, ettei edellinen haukotus ehtinyt edes loppua ennen kuin seuraava alkoi. Kielen kaari on komea, eikö vain ;-) Muuten silmät menevät välillä yhtä suhruun tiukimmassa paikassa haukotusta kuin meillä ihmisilläkin.

Onneksi pelastava uni tuli vihdoin, ettei tarvinnut haukotella leukoja sijoiltaan :-)

Toiselta puolelta järveä

Taas kävin paikassa, joka on kivenheiton päässä kaupunkimme ydinkeskustasta, mutta jossa en koskaan aikaisemmin 17 vuoden aikana ole tullut käyneeksi. Ja ovathan ne näkymät aina toiselta puolelta järveä erilaiset kuin siltä tutulta puolelta. Löysin pitkospuut, joita pitkin oli kiva kulkea ihan rantaviivan tuntumassa. Ja monen monta muutakin paikkaa, kunnes tututkin näkymät alkoivat näyttää taas ihan viehättäviltä.

Hämeenlinnaa Varikonniemen reiteiltä kuvattuna.

Niin se rautatieasemakin näytti yhtäkkiä ihan hurmaavalta :-) Muut kuvat ovat linnalta ja ihan keskustan rannoilta.

Upeita suomalaisotoksia

Haluan jakaa kanssanne joidenkin suomalaisten upeita otoksia Flickr-sivustoilta. Aina ei tule katsottua, minkämaalainen kuvaaja on kyseessä. Kun kuva on hyvä ja vaikuttava, se vain on sitä kuvaajan taustasta riippumatta. Joidenkin suomalaisten kuvaajien kuvat ovat kuitenkin toistuvasti herättäneet huomiotani. Tässä esimerkkejä.

Olli Malmivaara ja toinenkin hänen kuvansa
Juha Riissanen ja toinenkin hänen kuvansa
Risto Komppa ja toinenkin hänen kuvansa

Paljon muitakin hyviä kuvaajia ja kuvia tietenkin löytyy. Kun vain ehtisi niitä kaikkia katsomaan :-)

Usvainen aamu lammella

Aamulla oli enää 8 astetta lämmintä, kun lähdin töihin vähän seitsemän jälkeen. Lammella oli ihana usva ja sorsiakin siellä on jo kaksin kappalein. Jos syksy etenee vanhaan malliin, sorsat tulevat lisääntymään (määrällisesti, eivät suvullisesti - ainakaan syksyn aikana) ja lopulta niitä on tavallisesti jommin kummin puolin sataa sorsaa. Mutta nyt siis vasta kaksi.

Syyskesä on kuin onkin ihanaa aikaa...

Oravanpoikanen väsyneenä

Olen aivan hurahtanut oraviin. Kuten siileihinkin. Mutta oravanpoikasesta tällä kertaa.

Talvella oravia riekkui syötettävänä parhaimmillaan jopa kahdeksan kappaletta samanaikaisesti. Siinä ei tietenkään pieniltä (oravien välisiltä) yhteenotoilta vältytty. Muutama niistä osoittautui naaraaksi kevään edetessä kesäksi - toki ne varmaan sitä olivat olleet ennen sitäkin :-) Kunnolla raskaana olevan tai synnyttäneen ja kovasti imettävän naaraan erottaa kuitenkin jo helposti uroksesta.

Jonnekin tuonne metsään ne ovat poikaspesänsä tehneet, sillä vain yksi oravanpoikanen on tullut pihaan seikkailemaan kuvattavaksi asti. Se olikin sitten todella pieni ja melko avuton. Pystyi kuitenkin kiipeämään puuhun, mikä puhui sen puolesta, että se ei todellakaan tarvinnut ihmisen apua.

Mutta väsynyt se oli. Tarjotut pähkinät eivät kelvanneet. Nukkumaan se yritti käydä nurmikolle, sitten pensaan alle ja vihdoin viimein se kapusi puuhun nukkumaan (juuri kirjosieppojen pesäpöntön yläpuolelle, mistä kirjosiepot eivät ilahtuneet yhtään). Mutta tässä pari kuvaa pienestä seikkailijasta :-)

Toivottavasti on vielä elossa ja hyvissä voimissa :-)

Iltaa Ahvenistolla

Vaikka ilta oli lämmin, kuvittelin, ettei koulujen alkamisen jälkeen järvellä olisi enää ketään.  Järven ympäri pääsee kävelemään kuntoilureittiä pitkin ja kuntoilijoita riittikin. Mutta heidän lisäkseen rannalla oli yllätyksekseni myös uimareita.

Minä en ole käynyt uimassa vielä tänä kesänä kertaakaan. Vielähän tässä ehtii :-)

Ihania poikasia...

Lapset ja poikaset ovat viattomia ja kauniita. Aina.

Kaikkien lasten ja poikasten ihastelu vaatii taitoa pysähtyä ja nauttia tekemättömyydestä. Vain siitä, mitä on.