Pakkasta, vesihöyryä ja sorsia

18 asteen pakkasessa reilun tunnin ulkoilu kameran kanssa oli minulta iso juttu. Auringon ja pakkasen yhdistelmä oli kuitenkin vastustamaton. Onneksi sain käyskennellä tuulelta suojassa.

Veden haihtumisen huomasi vain vastavaloon, se siis ohjasi valokuvaamista. Pienikin ´höyry´ teki näkymästä eksoottisen. Aurinko on niin matalalla, ettei valo yltänyt kuin pieneen osaa vettä. Sinnekin vain kovin rajallisen aikaa. Onneksi aloitin kuvaamisen sorsista. Tunnin kuluttua vesi oli jo täydellisen varjossa.

Kylmää ja aurinkoa syntymäpäivänä :-)

Syntymäpäivä ja ihana aamiainen kynttilöitä täynnä olevalla verannalla. Veranta ei ole lämpöeristetty, mutta kynttilät, infrapunalämmitin, kuumavesipullo, sopiva vaatetus ja fleecepeitot tekivät ihanan aamupalan ohella aamusta taianomaisen...

Valokuvaamassakin kävin. Kuvia tuli kiitettävästi ja niiden editoiminen on auttamattomasti kesken. Läpikäynti on puolessa välissä ja kokonaista yhden kuvan olen käsitellyt tähän mennessä.

Keli oli ihana (vaikka kylmä) ja nyt pääsen käymään valofiiliksiä läpi vielä pitkälle ensi viikkoon. Tässä se yksi tuutista ulos tullut maistiainen. Virtapaikka on Hämeenlinnan ainoita läpi vuoden sulia paikkoja. Vesi höyrysi lämpimän näköisenä ja sorsat polskivat lämmittelevän oloisina :-)

Kuun lasku aamulla

Valitsin valoisan ja kylmän pimeän ja kylmän sijaan. Kuu nousi eilen vasta kuuden aikoihin ja silloin olisi ollut yksitoikkoisen pimeää kuvata. Valitsin sen sijaan kuun laskun tälle aamulle. Pakkanen (-18 astetta) ei tuottanut niin isoa tuskaa kuin aamuherääminen. Kellon herättäessä ennen kahdeksaa olin jo luovuttamassa, mutta mies sai kannustettua minut nousemaan.

Ja kannattihan se (vaikka tietenkin nukuin aamupäiväunet aamurehkimisen vastineeksi). Kuun lasku ei näy meille, vaan pitää kävellä vähän kauemmas. Hyvin pukeutuneena se ei ollut mikään ongelma.

Ensimmäinen suunniteltu kuukuvaus jätti hyvän mielen. Kuvat eivät ihan vedä vertoja silmin nähdylle, mutta eivät ne pahatkaan ole. Huomattavaa edistystä pimeässä loistavan mollukan kuvaamiseen :-)

Kuvia klikkaamalla näet ne hieman suurempina.

Mikä kuu...

Jo kahtena iltana olen ihaillut henkeäni pidätellen kaunistakin kauniimpaa nousevaa kuuta. Paras hetki on kulunut kuitenkin aina ohi ja päästessäni kuvaamaan jäljellä oli enää rippuset.

Tänään vielä yritän ehtiä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Jostain syystä en ole missään vaiheessa aikaisemmin nähnyt nousevan kuun lumoa näin kuten sen nyt näen. Eikä vika ole kuussa, vaan oman tarkkailukykyni puutteessa. Olen noteerannut kuun vasta, kun se killottelee korkealla taivaalla. Ja matalalla ollessaan se näyttää kuitenkin niin paljon isommalta ja värikkäämmältä.

Mutta ei siis vielä onnistuneita kuvia. Toivotaan tälle illalle parempaa tuuria :-)

Ei ole ollenkaan vaikea arvata, mikä näistä otoksista on otettu kuun ollessa jo korkealla taivaalla ;-)

Valoa ja sinistä taivasta

Valo tekee niiii-in hyvää. Ainakin minulle. Visiitti sunnuntaina Riihimäellä Käräjäkoskella antoi jo viitteitä auringosta. Nyt olen päivittäin ihaillut sinistä taivasta, joka näkyy työikkunastani. Illalla töistä lähtiessä on ollut vielä ei-pimeää, vaikka Hämeenlinnaan saapuessa pimeys onkin jo laskeutunut. Sininen taivas töistä lähtiessä on tehnyt päivistä paljon pitemmän tuntuisia. Ihan kuin pientä kevättä jo.

Pakkasesta olisin valmis vähän tinkimään ;-)

Yritti ryövätä ;-)

Nettiongelmat riivaavat, mutta sehän on vain hidaste ;-)

Tottakai se edellisen postauksen orava yritti saada ensin koko ruokapussin mukaansa ;-) Mikäs orava se muuten olisi ollutkaan... Paikallaan syömiseen tyydytään vasta, jos lasti ei ole mukaan otettavissa.

Tässä vähän pitempi kuvasarja kurren touhuista. Kuvat ovat kettiön lasin läpi otettuja, sillä ryntääminen pihalle kuvaamaan olisi todennäköisesti karkottanut oravat ja linnut kokonaan - ainakin joksikin aikaa.

Upea päivä...

Tänään näin sinistä taivasta (vaikken ottanutkaan siitä kuvaa), auringon valoa, vettä, lunta, lintuja ja oravia. Upea päivä siis. Huomenna loppuu nykyisen pitkäaikaisen sähköpostiosoitteen voimassaolo, joten se on pitänyt kiireisenä. Moneen paikkaan jää kuitenkin osoite vaihtamatta, ei sille mitään voi. Ystävien suhteen onneksi fb pelastaa paljon.

Kuvia tuli otettua, mutten ole katsonut niitä kaikkia vielä edes läpi. Tänään siis blogiin vain yksi kuva, huomenna toivottavasti olen jo hieman paremmin kartalla. Työpäivä tietenkin häiritsee valokuvausharrastusta, mutta onhan illalla toivottavasti aikaa.

Valon pilkahduksesta olen kaikkein kiitollisin. Ihanaa löytää pilvessä reikä tai edes ohuempi kohta!

Ihanaa alkavaa viikkoa kurrekuvan myötä. Laajensin ruokailualuetta ja uusille ruokapusseille tuli heti kysyntää. Oravien lisäksi linnutkin pitävät niistä :-)

Lumi toi ruokailijoita

Lunta on maassa noin sentti. Aurinko ei vilautellut itseään, mutta eläimet innostuivat jälleen ruokintapaikasta oikein kunnolla. Ruokailijoita riitti ruuhkaksi asti, keli vaan ei suosinut pohjoisseinustan kuvaamista. Pitäisiköhän ruokailupaikka muuttaa ensi vuodeksi eri paikkaan?

Aamupäivästä iltapäivään kävijöitä riitti. Orava katosi, ennen kuin ehdin kameran kanssa lähelle. Kuusen alla oli vipinää, se oli varmasti turvallisen oloinen paikka pienille linnuille. Pikkuvarpunen ja kuusitiainen on kuvattu ulkoa. Peippo on kuvattu keittiön ikkunoiden läpi. Ei mitään visuaalista ilotulitusta, mutta terveisiä meiltä kuitenkin ;-)

Talitiaiset keskittyivät enemmän hätistelemään toisiaan pois kuin ruokailemaan rauhassa. Niiden kuvaamista en edes yrittänyt.

Loppiaisena kerran - jos toisenkin

Ulkona hipsittelee lunta ja se tekee minut kovin iloiseksi. Ei ihan niin iloiseksi, että haluaisin lähteä ulos kameran kanssa hiutaleita vaanimaan, tämä ikkunatarkkailu sopii minulle aivan mainiosti. Ei turhaa vaivaa ;-)

Loppiaisen yleiskuva on vielä julkaisematta. Se ei olekaan mikään ihan perinteinen loppiaiskuva. Laitan sen lisäksi muutamien aikaisempien loppiaisten (tai niiden lähipäivien) kuvia. Kuin vertailun vuoksi.

Nelipäiväinen työviikko tuntui pitkältä ja painavalta, mutta huomenna minä ja kamera olemme varmasti jälleen jo iskussa, jos keli sen vain sallii. Näin uskon :-)

6.1.2014

6.1.2013

7.1.2012

7.1.2011

Koskikara - eka kerta

Koskella käynti kannatti aivan täysillä. Näin siellä elämäni ensimmäisen kerran koskikaran. !!!!

Tietysti siinä vaiheessa, kun näin sen, kamerassani oli laajakulmaobjektiivi, joka olisi vain pienentänyt lintua kuvaan entisestään. Kun sain vaihdettua laajakulman tilalle telen, lintu lehahti lentoon pois näköpiiristäni

Onneksi neiti-etsivämäinen hiippailu lähistöllä kannatti ja sain linnun uudestaan näköpiiriini. Kuvat eivät ole mainioita, mutta kokemus oli sitäkin suurempi :-)

No, tietenkin koski!

Innostuin seitan koskikuvista - hoksasin yhtäkkiä, että kosketpa ovat hyviä kuvattavia hämärämmälläkin kelillä. Suuntasin sunnuntaina itselleni uuteen paikkaan - Hyvinkäälle Vaiveronkoskelle. Pieni koski, mutta kannatti käydä kuvaamassa. Vaiveronkoski sijaitsee Vaiveron myllytilan vieressä. Myllytilalla ei asusta kukaan, vaan se on Hyvinkää-seuran omaisuutta (linkin takaa lisää tietoa). Turhaan jätin auton mahdottoman kauas, mutten paikkaa tuntemattomana arvannut autoa lähemmäskään ajaa.

Hyvä reissu... Selvästikin harmaaseenkin aikaan vuodesta kannattaa etsiä uusia paikkoja tutustuttavakseen. Eikä se taivaan harmauskaan kuvissa häiritse niin paljon, kun ei päästä taivasta kovin paljoa kuviin puikahtamaan...

Vieressä oli (ja on edelleen) muuten golf-kenttä. Siellä riitti loppiaispäivänä pelaajia, joten en ollut yksin tuossa säässä ;-)

Iloa harmauteen, kyllä se tästä! :-)

Valo kävi kylässä :-)

Eilen aurinko paistoi hetken verran , vaikkei sille saanutkaan säätiedotuksista minkäänlaista tukea. Nopeasti saapui uusia pilviäkin, olin hieman hidas lähtemään liikkeelle. Onneksi tytär herätti aurinkoiseen todellisuuteen :-)

Tuntuipa hyvältä kävellä ulkona kameran kanssa ja antaa silmien levätä auringon valossa. Oksat olivat pieniä pisaroita täynnä ja kosteus melkein höyrysi auringon ihanassa minimaalisessa, mutta huomattavassa lisälämmössä. Elämä hymyili, niin minäkin :-)

Upeaa alkavaa viikkoa!