Valoa ja sinistä taivasta

Valo tekee niiii-in hyvää. Ainakin minulle. Visiitti sunnuntaina Riihimäellä Käräjäkoskella antoi jo viitteitä auringosta. Nyt olen päivittäin ihaillut sinistä taivasta, joka näkyy työikkunastani. Illalla töistä lähtiessä on ollut vielä ei-pimeää, vaikka Hämeenlinnaan saapuessa pimeys onkin jo laskeutunut. Sininen taivas töistä lähtiessä on tehnyt päivistä paljon pitemmän tuntuisia. Ihan kuin pientä kevättä jo.

Pakkasesta olisin valmis vähän tinkimään ;-)

Yritti ryövätä ;-)

Nettiongelmat riivaavat, mutta sehän on vain hidaste ;-)

Tottakai se edellisen postauksen orava yritti saada ensin koko ruokapussin mukaansa ;-) Mikäs orava se muuten olisi ollutkaan... Paikallaan syömiseen tyydytään vasta, jos lasti ei ole mukaan otettavissa.

Tässä vähän pitempi kuvasarja kurren touhuista. Kuvat ovat kettiön lasin läpi otettuja, sillä ryntääminen pihalle kuvaamaan olisi todennäköisesti karkottanut oravat ja linnut kokonaan - ainakin joksikin aikaa.

Upea päivä...

Tänään näin sinistä taivasta (vaikken ottanutkaan siitä kuvaa), auringon valoa, vettä, lunta, lintuja ja oravia. Upea päivä siis. Huomenna loppuu nykyisen pitkäaikaisen sähköpostiosoitteen voimassaolo, joten se on pitänyt kiireisenä. Moneen paikkaan jää kuitenkin osoite vaihtamatta, ei sille mitään voi. Ystävien suhteen onneksi fb pelastaa paljon.

Kuvia tuli otettua, mutten ole katsonut niitä kaikkia vielä edes läpi. Tänään siis blogiin vain yksi kuva, huomenna toivottavasti olen jo hieman paremmin kartalla. Työpäivä tietenkin häiritsee valokuvausharrastusta, mutta onhan illalla toivottavasti aikaa.

Valon pilkahduksesta olen kaikkein kiitollisin. Ihanaa löytää pilvessä reikä tai edes ohuempi kohta!

Ihanaa alkavaa viikkoa kurrekuvan myötä. Laajensin ruokailualuetta ja uusille ruokapusseille tuli heti kysyntää. Oravien lisäksi linnutkin pitävät niistä :-)

Lumi toi ruokailijoita

Lunta on maassa noin sentti. Aurinko ei vilautellut itseään, mutta eläimet innostuivat jälleen ruokintapaikasta oikein kunnolla. Ruokailijoita riitti ruuhkaksi asti, keli vaan ei suosinut pohjoisseinustan kuvaamista. Pitäisiköhän ruokailupaikka muuttaa ensi vuodeksi eri paikkaan?

Aamupäivästä iltapäivään kävijöitä riitti. Orava katosi, ennen kuin ehdin kameran kanssa lähelle. Kuusen alla oli vipinää, se oli varmasti turvallisen oloinen paikka pienille linnuille. Pikkuvarpunen ja kuusitiainen on kuvattu ulkoa. Peippo on kuvattu keittiön ikkunoiden läpi. Ei mitään visuaalista ilotulitusta, mutta terveisiä meiltä kuitenkin ;-)

Talitiaiset keskittyivät enemmän hätistelemään toisiaan pois kuin ruokailemaan rauhassa. Niiden kuvaamista en edes yrittänyt.

Loppiaisena kerran - jos toisenkin

Ulkona hipsittelee lunta ja se tekee minut kovin iloiseksi. Ei ihan niin iloiseksi, että haluaisin lähteä ulos kameran kanssa hiutaleita vaanimaan, tämä ikkunatarkkailu sopii minulle aivan mainiosti. Ei turhaa vaivaa ;-)

Loppiaisen yleiskuva on vielä julkaisematta. Se ei olekaan mikään ihan perinteinen loppiaiskuva. Laitan sen lisäksi muutamien aikaisempien loppiaisten (tai niiden lähipäivien) kuvia. Kuin vertailun vuoksi.

Nelipäiväinen työviikko tuntui pitkältä ja painavalta, mutta huomenna minä ja kamera olemme varmasti jälleen jo iskussa, jos keli sen vain sallii. Näin uskon :-)

6.1.2014

6.1.2013

7.1.2012

7.1.2011

Koskikara - eka kerta

Koskella käynti kannatti aivan täysillä. Näin siellä elämäni ensimmäisen kerran koskikaran. !!!!

Tietysti siinä vaiheessa, kun näin sen, kamerassani oli laajakulmaobjektiivi, joka olisi vain pienentänyt lintua kuvaan entisestään. Kun sain vaihdettua laajakulman tilalle telen, lintu lehahti lentoon pois näköpiiristäni

Onneksi neiti-etsivämäinen hiippailu lähistöllä kannatti ja sain linnun uudestaan näköpiiriini. Kuvat eivät ole mainioita, mutta kokemus oli sitäkin suurempi :-)

No, tietenkin koski!

Innostuin seitan koskikuvista - hoksasin yhtäkkiä, että kosketpa ovat hyviä kuvattavia hämärämmälläkin kelillä. Suuntasin sunnuntaina itselleni uuteen paikkaan - Hyvinkäälle Vaiveronkoskelle. Pieni koski, mutta kannatti käydä kuvaamassa. Vaiveronkoski sijaitsee Vaiveron myllytilan vieressä. Myllytilalla ei asusta kukaan, vaan se on Hyvinkää-seuran omaisuutta (linkin takaa lisää tietoa). Turhaan jätin auton mahdottoman kauas, mutten paikkaa tuntemattomana arvannut autoa lähemmäskään ajaa.

Hyvä reissu... Selvästikin harmaaseenkin aikaan vuodesta kannattaa etsiä uusia paikkoja tutustuttavakseen. Eikä se taivaan harmauskaan kuvissa häiritse niin paljon, kun ei päästä taivasta kovin paljoa kuviin puikahtamaan...

Vieressä oli (ja on edelleen) muuten golf-kenttä. Siellä riitti loppiaispäivänä pelaajia, joten en ollut yksin tuossa säässä ;-)

Iloa harmauteen, kyllä se tästä! :-)

Valo kävi kylässä :-)

Eilen aurinko paistoi hetken verran , vaikkei sille saanutkaan säätiedotuksista minkäänlaista tukea. Nopeasti saapui uusia pilviäkin, olin hieman hidas lähtemään liikkeelle. Onneksi tytär herätti aurinkoiseen todellisuuteen :-)

Tuntuipa hyvältä kävellä ulkona kameran kanssa ja antaa silmien levätä auringon valossa. Oksat olivat pieniä pisaroita täynnä ja kosteus melkein höyrysi auringon ihanassa minimaalisessa, mutta huomattavassa lisälämmössä. Elämä hymyili, niin minäkin :-)

Upeaa alkavaa viikkoa!

Latautumista

Jospa tämän pitkän viikonlopun jälkeen olisi taas parhaassa työiskussa... Akkuja on ainakin tullut ladattua ja hieman on kameran ja kirjoittamisen kanssa päässyt tekemään myös sitä itseä innostavaa ja kannustavaa juttua. 'Päivätyöhön' jaksaa ottaa paljon puhdikkaamman asenteen ja etsiä sieltäkin niitä kehittymisen paikkoja.

Kuvausuhriksi joutui eilen illalla taas koiraamme. Herkullisimmat asennot menivät ohi, mutta niidenkin aika tulee vielä, kun pitää kameraa riittävästi mukana ja valmiustilassa. Nukkuvalle koiralle on turha laittaa mitään siistiä kuvausympäristöä, sillä se järjestää sen kuitenkin pian uudelleen, muka paljon parempaan tyyliin ;-)

Näinä hetkinä olen onnellinen eBaystä ostetusta salamastani, joka mahdollistaa sisäkuvauksen vähän vähemmälläkin valolla.

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

Jos kokonaisuus näyttää kurjalta, kannattaa takertua parhaisiin yksityiskohtiin ;-)

Lunta on maassa naurettavan vähän ja sekin vähä on sulamaan päin. Kuitenkin nuo pienet valkoiset läikät piristävät minua kummasti. Tuovat jotain vaihtelua tähän jatkuvaan harmauteen. Valkoinen väri on seuraavaksi paras vaihtoehto, jos valoa ei ole saatavissa.

Kameran kanssa käytiin etsimässä mitä tahansa valopilkkuja tuolta lähiluonnosta. Pilkkuja ne kokonsa puolesta olivatkin ;-) Ja joissain muissa olosuhteissa niitä ei edes huomaisi, mutta nyt silmääni kaihertaa kauneus- ja valovaje. Nämäkin pienet jutut riittivät nostamaan mielialaani hetkeksi.

Kun nosti päänsä ylös noiden yksityiskohtien luota, todellisuus oli harmaa. Parhaimmastakin näkökulmasta vain tällaista. Mukavaa viikonloppua!

Ihan valoa!

Pari päivää ennen jouluaattoa aurinko näyttäytyi. Myöhästyin hieman auringonlaskusta, mutta ehdin valon jäljille. Jokainen valon pilkahdus tähän aikaan vuodesta pelastaa paljon. 21.12.2013 sain pari kuvaa valosta:

Päivä kestää jo nyt paljon pitemmän ajan. Parempaan suuntaan ollaan menossa!

Kovasti paukkuneen yön jälkeen

Viime yö ei sopinut koiralle. Se oli hermostunut ja äärimmäisen varuillaan koko ajan. Päädyimme sitten nukkumajärjestelyyn, joka sopi hänelle parhaiten, minulle ei niin hyvin. Yö tuli siis nukuttua heikosti, eikä vampyyrielokuvan katsominen ennen nukkumaan menemistä mitenkään parantanut unien laatua...

Onneksi tänään ei ollut kiire minnekään. Miehen ja tyttären mielestä ulkona oli hitusen valoisampaa kuin aikaisempina päivinä. Minua valon puute masensi. En näe mitään eroa siinä, onko valoa älyttömän vähän vai vieläkin vähemmän. Pysyin sisällä ja tein ruokaa, katsoin urheilua, ajoin kuntopyörällä, tein toistakin ruokaa ja vihdoin illalla piipahdin ulkona.

Ihan hyvä päivä sinänsä. Kerttu Niskanen voitti hiihdon ja monta muutakin hyvää sijaa napsittiin. Kuten sanamuodosta huomaa, osa kunniasta kuuluu tietenkin minulle, intensiiviselle kannustajalle ;-)

Pari päivää töitä ja taas pääsee levähtämään :-) Kyllä se arkirytmi tästä virittyy.