Kohti seikkailua

Maanantaina bussimatka saaren halki, tiistaina laivalla Puerto de Moganiin ja keskiviikkona auton vuokraus ja ajelua eteläisellä saarella.

Meidän piti aloittaa Moganin kylästä (Puerto de Moganista vajaa 10 kilometriä sisämaahan päin), mutta pieni virheellinen risteysvalinta matkalla karttaa ostamaan ja olimme jo matkalla moottoritielle. Muutimme suunnitelmia ja lähdimme auton nokan osoittamaan suuntaan kohti Maspalomasin dyynejä. Matkalla kävimme ostamassa kartan ja jatkoimme Maspalomasiin.

Turhaa oli toivoa, että jokin reitti dyyneille olisi merkitty näkyvästi. Pörräsimme ympäriinsä (navigaattorinkin avulla) ja lopulta päädyimme dyynien lähelle. Auto parkkiin ja jalkaisin kohti dyynejä.

Ensimmäinen hämäys oli se, että kartan 'joen uoma' olikin kuiva kaivanto. Nähtävästi sekin on vain mahdollinen välivarasto ylimääräistä vettä varten, jos sellaista sattuisi joskus jostain tulemaan. Ihan joelta se ei näyttänyt.

Meri ei ollut aivan vieressä, joten ilma tuntui todella kuumalta. 'Joen' toisella puolella pääsimme dyynien makuun. Alussa hiekka oli viileää tai korkeintaan lämmintä. Sandaaleissa ei vielä paahtunut.

Pian hiekka alkoi poltella jalkoja ja päätimme kaartaa takaisin. Helpommin sanottu kuin tehty. melkein jokaisen puskan juurelta löytyi joku mies. Joko erittäin vähissä vaatteista (esim. pyyhe) tai aivan ilman vaatteita. Meri näkyy tuon yläpuolella olevan kuvan yläreunassa, ihan rannassa emme siis olleet. Nakuilevia miehiä riitti kuitenkin muutaman kylän tarpeisiin. Heistä ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa kuvaa - täytyyhän kameran linssiäkin suojella ;-)

Ennen kuin löysimme miehittämättömän reitin takaisin, huomasimme ohi kulkevan kamelikaravaanin. Yksikyttyräisten kamelien joukko kuljetti turisteja pitkin dyynejä.

Pensaat näyttivät vihreän harmailta. Läheltä katsoessa näki, miten vihreys jakautui oksien kesken. Säästeliästä puuhaa.

'Joen' varrella kulkevan kävelytien varrella oli suojeltu dyynialue. Sen tuntumassa näyttäytyi liskoja, joista pari kuvaa. Hieman isompia kuin meidän sisiliskomme, mutteivät vielä ollenkaan pelottavia. Ehkä se kuitenkin on mielipideasia. Jälkimmäisessä kuvassa lisko tuulettelee 'jalkapohjiaan'.

Kun ulkona on pimeässä lämmintä...

Puerto de Mogan -iltana mentiin rantaravintolaan syömään. Lähdettiin kuitenkin sen verran ajoissa, että ehdin kuvaamaan auringonlaskua. Auringonlasku aavalla merellä on jotain, minkä kuvaamista olen odottanut. Nyt kuvittele itsesi lämpimään hämärään katsomaan auringonlaskua. Hämärä muuttuu pimeydeksi, mutta ilma on edelleen kutsuvan lämmin. Auringon laskettua rantaravintolaan avoimen taivaan alle syömään romanttisesti kahdestaan... (siis jonkun muun kuin minun kanssani ;-))

(Ylimmän kuvan meren väri muuttui ladatessa, pahoittelen...)

Puerto de Mogan

Puerto de Mogan turisteilla höystetty kalastajakylä tai kalastuksella kuorrutettu turistikylä. Miten päin vain. Rakennustyylissä oli romatiikkaa - ja sitä tyyliä. Satamarakennus oli kaunis, sataman vesi upean kirkas. Puerto de Moganiin rakennettua 'pikku-Venetsiaa' löytää satamasta jonkin verran sisämaahan päin. Ratkaisu ei ole ollenkaan korni, vaan jopa viehkeä, ainakin minun silmääni. Päällimmäinen tunnelma oli rauhallisuus. tai kiireettömyys. Kummin vain :-)

Vesillä...

Puerto de Mogan oli puolen tunnin laivailun päässä. Emme olleet saaren hitaimmassa paatissa, sillä ohitimme laivan, joka näytti ensisilmäykseltä ihan merirosvolaivalta. Ystävällisen oloista porukkaa siellä kuitenkin oli :-)

Mereltä käsin näkee aivan erilaisen saaren. Kävelytie ei ulotu kaikkialle, itse asiassa sitä saisi olla paljon, paljon enemmän.

Korkea muuri on kävelytien suojana. Ajoneuvot huristelevat ylempänä rinteellä, tässä tosin ihanan matalalla ;-)

Osa hotelleista on rakennettu viimeisen päälle reunalle. Ovat varmaan laskeneet kaiken ihan varman päälle. Yhtä kauhealta näyttää joistakin hotelleista niin alas- kuin ylöspäinkin...

 Värikkäät pilkut kivisellä rannalla osoittautuivat zoomaamalla teltoiksi. Jos niissä joku asustaa, on päivä etelänpuoleisella rannalla varmasti kuumaa. Onneksi merituuli vilvoittaa.

Kallioden rakenteet olivat puhdasta luonnon tekemää taidetta. Silmä lepäsi. Huomaatko ylemmässä kuvassa, missä kohtaa menee autotien kaide? Aika ylhäällä. Silti kaukana rotkojen liepeiden korkeuksista.

Vesillä oli liikkeellä paljon muitakin kuin laivoja. Vetovarjoilu näytti melkein kiehtovalta, muttei minusta sellaiseen ole. Korkealle mennään vain, jos siitä on valokuvauksen kannalta hyötyä ;-)

Puutarhaa lintuineen

Markiisin tai markiisittaren puutarha oli bussireissumme viimeinen etappi. En enää osannut odottaa paljon, sillä elämyksiä oli tullut jo enemmän kuin odotin. Puutarha oli kaunis ja rehevä. Itse asiassa valoa oli kuvaamiseen aivan liian vähän. Ihanat riikinkukot viihtyivät katetussa kahviotilassa paremmin kuin ulkona - ja valoa oli entistäkin vähemmän. On muuten uskomattoman vaikeaa saada pysymään vieraita espanjalaisia riikinkukkoja paikallaan pelkällä suomalaisen puheen voimalla ;-) Kuvia siis sillä laadulla, mitä niissä olosuhteissa onnistui saamaan.

Vuorilla

Tällä kertaa tutustuimme Gran Canarian saareen paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Bussimatka saaren eteläosasta keskiosan kautta pohjoiseen oli jännittävä. Liiankin jännittävä, jos minulta kysytään. Opas ilmoitti heti alussa, että parhaat rotkot ovat kuskin puolella. Sanoinkin miehelleni, että hän saa istua ihan mihin vaan, mutta minä menen juuri toiselle puolelle kuin missä kuski istuu. Kuvia ei siis ole kaikkein jyrkimmistä rotkoista. Paitsi että istuin väärällä puolella, keskityin rotkojen reunoilla erityisesti tiukoissa kurveissa hengittämään syvään ja katsomaan ihan muualle kuin rotkoihin. Ihan kokonaan ei kuitenkaan minunkaan korkean paikan kammoni ole parantunut.

Alkumatka oli yhtä karua kuin eteläinen Gran Canariakin. Hieman vhreää sentään jossain. Tässä ollaan jo puolikorkealla.

Ylempänä vuorilla alkoi löytyä havupuustoa. Puut ovat kanarianmäntyjä, jotka kondensoivat pilvien kosteutta vedeksi. Puiden alla saattaa tuntua pilven kohdalla sateelta, vaikka muutaman metrin päässä ei sataisi ollenkaan. Männyt ne vain tipauttelevat kokoamiaan vesipisaroita maahan. On kuulemma ainoa puu, joka tekee niin.

Osa kuvista on otettu bussin ikkunasta, joten laatu ei ole pelkkää priimaa. Ylemmäs mentäessä viljelyksiä alkoi näkyä yhä enemmän, sillä ilman kosteus oli jo viljelyyn riittävää. Sade on silti harvinaista ja paikalliset kutsuvat vesisadetta kuulemma kultasateeksi, niin harvinaista, upeaa ja kaivattua se on. Pienen vesisateen kohtasimme näköalakahvilassa pysähtyessämme. Kerroimme itsellemme, että se oli hienoa :-)

Kävelimme matkalla tovin myös Firgasissa, joka on tunnettu luonnonvesivaroistaan. Siellä tuotetaan myös paikallista pullovettä.

Firgasista matkamme jatkui markiisittaren puutarhaan...

Lämmintä ja paljon vettä - meressä siis

Aurinko, lämpö ja tuttuus tekivät miltei äkkilähdöksi muodostuneesta lomamatkasta juuri sen oikean. Hotelli tuli valittua hieman umpimähkään, mutta hotellin sijainnin osasi valita vanhalla kokemuksella. Puerto Rico on jyrkässä solassa, ja 'väärässä' paikassa lähes kilometrin matka voi muodostua lähes pelkistä portaista. Portaat ovat paikka paikoin himan eri kokoisia, saman portaikonkin askelmat saattavat vaihdella keskenään, joten kulkeminen vaatii valppautta ja pientä varovaisuutta. Tämän koimme aikanaa ensimmäisellä Puerto Ricon matkallamme, mutta olimme silti kovin tyytyväisiä koko perhe.

Hotellin parvekkeelta oli merinäköala. Se merkitsee minulle paljon. Pilvetön taivas ja meri ovat pistämätön yhdistelmä :-)

Vaikka menomatkalla koneessa vieressä istui kovasti lentopelkoinen mies, joka aikoi selvitä pelostaan alkoholin voimalla (ja sitä kului...), lennosta selvittiin kunnialla. Puolen päivän pilivispainotteinen sää saapumispäivänä vaihtui pian kauniiseen aurinkoon. Puerto Ricosta pääsee hyväkuntoista kävelyreittiä pitkin helposti läheiselle Playa Amadoreksen rannalle. Matkaa on noin kilometri ja kävelyreitti kulkee rannassa, tosin korkealla:

Veden lähellä kuljeskelu on yksi mieluisimpia lomaomituisuuksiani. Voin katsoa vettä ja aaltoja vaikka kuinka kauan. Ja tietenkin kuvata niitä aivan samassa suhteessa :-)

Jotta loma ei olisi ollut kuitenkaan pelkää aaltojen tuijottelua, kävimme tutustumassa Gran Canariaan tällä reissulla vähän enemmänkin. Kuljimme opastetulla bussiretkellä saaren halki keskeltä etelästä pohjoiseen ja itärannan moottoritietä takaisin. Matkasimme syvällä laaksoissa ja korkealla vuoristossa jyrkkien rotkojen reunoilla. Kävimme laivamatkalla Puerto de Moganissa, joka on yhtä aurinkoista aluetta kuin Puerto Ricokin, mutta vähemmän turistisoitunutta ja paljon enemmän kalastajakylähenkistä.

Yhden päivän ajaksi vuokrasimme auton ja kävimme Maspalomasin dyyneillä, San Agustinin kylässä ja Moganissa, noin 8 kilometrin päässä Puerto de Moganista sisämaahan päin. Kävimme loman aikana syömässä hyvissä ravintoloissa, mutta eksyimme myös paikkaan, johon emme halunneet mennä takaisin... Tarina siis jatkuu myöhemmin :-)

Kotona levänneenä

Lomapaikan wifi ei tukenut blogipostauksia. Paljon en olisi kirjoitellut, mutta kun mikään ei onnistunut, päätin elää lomaviikkoni ilman nettiä. Ja hengissä ollaan :-)

Loma Canarialla Puerto Ricossa kahden puolison kanssa oli luksusta. Aikaa kahden, tuttu ympäristö ja lämpöä vaikka muille jakaa. Nyt on oikein lomaillut olo :-)

Kamera oli tietenkin mukana messissä. Kuvat ovat yhtä lukuunottamatta käsittelemättä. Sarkaa on siis edessä, mutta viikonloppuna tärkeintä ovat lähimmät, jotka jäivät kotiin: lapset ja koira. Koira seuraa kuin hai laivaa. Ei murjota, muttei lakkaa tarkkailemistani. Tytär oli jo kämpillään, kun saavuimme iltamyöhään, poika päivysti kotona. Olohuoneen pöydällä odotti pullo hyvää punaista viiniä naposteltavien kera, joten olo oli aivan erinomaisen tervetullut.

Nyt on levännyt ja uusiutunut olo. Tähän pimeään aikaan vuodesta viikon loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kuvia ja tunnelmia reissusta ihan lähiaikoina. Miten satun ehtimään halauskiireiltäni :-)